Viimeinen voitelu

Siitä kun karistin Valencian tomut jaloistani (echar un polvo), on kulunut jo jokunen viikko ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Viimeiset kymmenisen päivää Espanjassa kuluivat äitiä ja siskoa viihdyttäessä. Ensin viikon verran Valenciassa, jonka jälkeen siirryimme Barcelonaan. Pakollisia nähtävyyksiä tuli kierreltyä sen verran, että Barcelonankin asemakaavoitus alkaa olla hiljalleen hallussa.

20. päivä jätin hameväen itkemään Barcelonaan ja suuntasin kohti Geneveä. Siellä minua odotti Fobba, Tomas ja Saddam. Tarkoituksena oli siis ajaa Genevestä Tampereelle sekä ostaa matkalla Saksasta yksi auto lisää. Genevestä suunnaksi otimme Konstanz-nimisen kaupungin ja siellä majaansa pitävää tamperelaista Heliä. Matkalla alkoi sen verran tekemään mieli äidin lihapadoille, että Zurichin lähistöllä oli pakko pysähtyä Ikeaan syömään mammas köttbullarit. Konstanzissa Zeus ei pahemmin hymyillyt meille, vaan lähinnä heitteli meitä vanhoilla ämmillä. Harvemmin sitä tulee oltua sellaisessa ukkosmyrsykyssä, jossa taivas on jatkuvasti valkoinen peräkkäisistä salamaniskuista. Puut kaatuili, pelikaanit lenteli turbiineihin ja lunta satoi.


Tack så bra - ha det så mycket

Huolimatta meteorologisista ilmiöistä jatkoimme matkaamme seuraavana aamuna kohti Stuttgartia. Siellä yövyimme Tampereen tuttujen, eli Riikan ja Emmin tyylikkäässä opiskelija-asuntolassa. Tytöillä oli ilmeisti kova ikävä suomalaista kulttuuria, koska kuka muuten olisi halunnut meidän jäävän vielä toiseksi yöksi? Lisäksi reitin varrelta löytyi varteen otettava autokandidaatti, joka tarttuikin matkaan seuraavana aamuna pitkien neuvottelujen jälkeen.


Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Seuraavana määränpäänä oli Pilsen, Tsekki. Alunperin tarkoitus oli ehtiä ohjatulle kierrokselle Pilsner Urquellin panimolle, mutta aikataulutus ei aivan mennyt kohdilleen ja jouduimme tyytymään paikallisten ravintoloiden juoma- ja ruokatarjontaan. Tarjonta oli sen verran edullista ja riittävää että yksi reissaajista nukahti ravintolan pöytään ja toinen sai turpasaunan paikalliselta raggarijengiltä.

Paljoa ei edellistä iltaa jaksettu jäädä murehtimaan sillä seuraavaksi matkasimme kohti Prahaa. Siellä yövyimme kaksi yötä ja ehdimme jopa tutustumaan Prahaan muutenkin kuin vain juomatarjonnan osalta. Meillä oli paikallinen opas mukana näyttämässä nähtävyyksiä, mutta ei Prahasta kaupunkina silti ihan hirvittävästi käteen jäänyt. Aivan älyttömästi turisteja joka puolella solkkaamassa englantia. Tosin suuresta turistimäärästä huolimatta Praha on edelleen erittäin halpa kaupunki syödä ja juoda, koska bissetuoppi maksaa n. 0,75e ja kunnon pihviaterian saa viidellä eurolla. Mielestäni roadtripin ehdottomasti paras kaupunki.


Nollia on aina kiva puhallella


Terveiset kaikille Ahdeille

Tsekistä ajoimme Krakovaan koska Tomas halusi välttämättä päästä kisuttelemaan jo lähes naimisissa olevaa naista. No huonostihan siinä tietysti kävi, ja jouduimme jättämään Krakovaan tutustumisen yhteen iltaan. Sieltä suuntasimme Auschwitz-Birkenaun kautta Varsovaan, jossa asui poikien opiskelukavereita. Varsovan highlighttina pääsimme tutustumaan parlamenttiin ja näimmepä yhden mielenkiintoisen istunnon aiheesta jargon jargon blaa blaa etc.


Sanoja ei tarvita


Hattarat tötteröstä

Seuraava päivä menikin sitten täysin ajaessa, kun aikaa 600 kilometriin Varsovasta Riikaan kului reilu 11 tuntia. Ehkä se kertoo enemmän paikallisista tieolosuhteista kuin toivottovasti kuskien taidoista. Puolassa oli muutenkin tiet hieman outoja, kun teiden varsilla näkyi paljon naispuolisia liftareita, jotka olivat pukeutuneet verkkosukkiin ja minihameisiin. Hyvin näyttivät tytöt saavan kyytejä, joten siinäpä vinkki kaikille liftareille.


Stalinin hammas

Riikasta ei kyllä pahemmin mitään sanottavaa löydy. Monilta ihmisiltä olen saanut kuulla että Riika olisi jotenkin erikoisen hieno paikka. Mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että vaihdon aikana tuli nähtyä jos jonkinmoista toria ja vanhaa kaupunkia, eikä Riika erottunut tässä mielessä millään lailla edukseen. Toimii ehkä mentaliteetilla "taksi alle, tyttö päälle, markan känni, vaimolle jotain kivaa paperiin". Muutenkaan ei Latviasta pahemmin hyvää sanottavaa löydy, ainakaan viranomaisista. Nimittäin toinen autoista ei päässyt Viro-Latvia- rajalta yli, vaan se jouduttiin jättämään Riikaan. Onneksi sittemmin sain auton haettua Riikasta ja se on nyt turvallisesti Tampereella.

Lopulta koitti roadtripin viimeinen päivä ja lähdimme väsyineinä mutta onnellisina Tallinnaan, josta jatkoimme aikaisin aamulla Suomen kamaralle. Pientä kulttuurishokkia pääsi syntymään kun saavuimme Tampereelle ja ensimmäinen kontakti tamperelaisiin oli Pate Mustajärvi ottamassa keittoa Duck's Burgerilla.


Näissä merkeissä olet voittava

Täytyy vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihmisiä, joihin vaihdon aikana tuli törmäiltyä. Ei se vaihtokokemus nimittäin synny vaihtokaupungista, vaan niistä ihmisistä joiden kanssa vaihtokokemuksen jakaa. Ja jos ei kaikkia tapahtumia ja kokemuksia muistakaan, niin sadat valokuvat näyttävät, että hauskaa on ollut ja kaikenlaista on nähty ja koettu. Menkää ja kokekaa se itse!

Erityiskiitokset vielä Villelle unohtumattomasta vaihdosta! Tampereella sitten jatketaan samoissa merkeissä!

Buena suerte, hasta la pasta.

Se oli siinä - Kiitos ja Anteeksi

Suomeen on palattu jo muutaman päivä sitten ja olihan se melkoinen shokki, kun lentokentälle saapuessa lämpötila oli keskiviikkoaamuna tasan 30 astetta kylmempi kuin maanantai-iltapäivänä Valenciassa. Säätä lukuunottamatta sopeutuminen Suomeen on alkanut varsin mukavasti futista pelaillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Huomenna se varsinainen arki iskee vasten kasvoja kun 8.30 vetää käden lippaan verotoimiston aulassa. Ennen sitä täytyy kuitenkin vielä palautella mieliin vaihtokevään viimeisen viikon tapahtumia...

Maran lähdön jälkeen oli muutaman päivän hengähdystauko ennen kuin Ville ja Heikki saapuivat juhannuksen viettoon Valenciaan (lue:kantamaan mun kamoja takas Suomeen). Siinä sitten piti yrittää keksiä jotain ohjelmaa ja Tupehan sen sitten sano; lähetään Xativaan. Siellä on semmonen vanha linna jota oli pitänyt käydä jo moneen kertaan vilkaisemassa. Keskiviikkona otettiin lähijuna kohti etelää Jugin ja Tupen kanssa. Olihan siellä taas yks linna, jossain vaiheessa tuli puheeksi että on se kumma kun Espanjassa kierretään jokainen linna joka vastaan tulee, mutta esim. Tupe ei oo ikinä käyny Suomenlinnassa. Pitäsköhän sitä suomessakin vähän alkaa kiertelee? No joo, mutta se linna oli ihan siisti, yks aika viilee paikkakin löydettiin. Ei siis mitenkään Cool, mutta ilmastollisesti lempeämpi kuin muuten n. +35 lämpöasteessa sukellellut kaupunki. Siellä oli kallion sisään tehty alttari ja joku kirkkohässäkkä. Muuten Xativan linna ei kuitenkaan herättänyt mitään suurempia tunteita. Tulipahan kuitenkin nähtyä.


Castillo de Xativa


Señores pasajeros


Pyhä mies, pyhässä paikassa

Torstai meni akkuja lataillessa ja poikien saapumista odotellessa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä siitä eteenpäin painettiinkin sitte menemään kuin Moskova-Peking pikajuna. Välillä pysähdyttiin, mutta pienen tauon jälkeen oli jo edessä seuraava kohde. Käytiin shoppailemassa pariiin kertaan, oltiin biitsillä, kierreltiin vanhassa kaupungissa, käveltiin Turialla ja olihan siinä jotkut kekkeritkin. Aika perus lomailua siis. Käytiin poikien pyynnöstä kattomassa uudestaan härkätaisteluakin. En mä sitä vieläkään ymmärtänyt. Tässä vaiheessa pitää vielä kehaista Valencian parasta ostaria, Bonairea. Se on vähän kaupungin ulkopuolella oleva ulkoilmaostari, jossa on useita outlet-myymälöitä sekä lisäksi kaikki muutkin perus vaatelikkeet. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos Valenciassa aikoo Visaa vinguttaa (ei sitä säämiestä).


El Toro


Filet mignon


Aurinkoöljy ruskettaa tuplasti nopeemmin!!


Ciudad de las artes y ciencias

Alkuun juhannuksen vietto Espanjassa vähän mietitytti, kun oli tottunut Suomen RMJ:n tai Hangon meininkeihin. Huhua oltiin kuultu, että biitsillä olisi porukkaa ja jotkut bileetkin. Pakkohan se oli sitten mennä katsastamaan. Alkuilta grillailtiin Maijun kattoterassilla erasmus-porukalla. Syötiin makkaraa ja juotiin kaljaa. Poistuminen rantaa kohti tapahtui puolenyön aikoihin ystävällisen naapurin avustuksella, joka ilmoitti kutsuvansa paikalle kissalan pojat mikäli meteli ei loppuisi. No mehän poistuttiin suosiolla. Espanjalaiset on siitä vähän outoa porukkaa, että keskenään ne saa huutaa ja rellestää kuinka paljon tahansa, eikä kukaan sano mitään, mutta jos paikalla on erasmuksia putoaa toleranssi välittömästi lähelle nollaa. Perkeleen rasistit!!


Aurinko laskee juhannuksena Espanjassa


Grillibileet, Jukan kalju oli päässyt palamaan, eikä missään ollu tyhjää karjalan mäyristä


TicoTico, Pepe ja Paco

Terassilta jatkettiin Malvarossan rannalle, jossa oli jokunen hetki tullut jo aikaisemminkin kevään aikana vietettyä. Noche de San Juan oli vetänyt biitsin melkosen tukkoon. Puolenyön aikaan olisi pitänyt hyppiä nuotioiden yli ja käydä uimassa, jotta pahat noidat tms. pysyisivät poissa kuvioista myös jatkossa. Ilmeisesti ne nyt sitten varmaan myös pysyy, uimareita oli melkein yhtä paljon kuin miljoonapilkissä pilkkijöitä. Kovat oli kemut, musiikki soi läpi yön ja porukkaa oli kuin pipoa. Itse viihdyttiin rannalla aamukahdeksaan asti. Loppuillasta Heikki pukeutui aina muodikkaaseen jätesäkki-frakkiin. Säästyttiin myös isommilta materialistisilta menetyksiltä, kun ainoastaan toinen sandaalini kirjattiin kuluksi. Senkin tilalle löytyi uusi, joten tappioita ei syntynyt. Muilla erasmuksilla oli ilmeisesti ollut huonompaakin tuuria, eli jos San Juania menee Espanjaan juhlimaan, kannattaa olla aika tarkkana tavaroidensa kanssa. Kaiken kaikkiaan juhannuksen vietto muualla oli varsin positiivinen kokemus!


Beachillä


Qué coño haceeeeeeees!!!

Kiitokset pojille kantoavusta ja muustakin ajasta Valenciassa. Eipä ainakaan ollut aikaa murehtia kotiinlähtöä ja tulipahan vaihdolle ainakin vauhdikas loppu!?!

Vielä viimeiseksi täytyy sanoa kaikille vaihtoon lähtemistä miettiville ja niillekin jotka sitä eivät vielä ole edes miettineet, että älkää ainoastaan käyttäkö mahdollisuutta lähteä, vaan tehkää kaikki mahdollinen sen eteen että pääsette lähtemään. Vaihdon antamia kokemuksia on vaikea löytää muualta. Mutta mitä sitä itse enää keuhkoamaan. Lähtekää kokemaan se itse!!!

Mara kirjottaa vielä viimeisen postauksen road tripistä, mutta omat höpinät loppuu tähän. Ehkä sitten taas seuraavasta vaihdosta...

Loppu lähestyy

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Menneellä viikolla saatiin kielikurssi päätökseen ja tentitkin tehtyä. Tulokset tulee kuulemma heinäkuussa, jännä nähä millasilla arvosanoilla. Epäilen etten olisi kauheasti väärässä jos tulokset olisivat samat kuin Maran johdatus oikeusjärjestykseen kurssista saamat ;D Rankan uurastuksen jälkeinen aika on kulunut lomasta nauttiessa, rannalla ollaan viihdytty aika tiiviisti kun ei täällä näillä keleillä missään muualla oo Erkkikään. Lisäksi kalenteria on täyttänyt useat läksiäiset. Kaikki vaan lähtee. Ei oo yhtään reilua. Marakin lähti jo, meikä on nyt yksin, vähänkö outoa...


Amrica´s Cup huipentuu kesä-heinäkuussa biitsin edustalla


Kielikoulun tyttöjen läksiäiset

Maralla oli viimeisen viikon äiti ja sisko Suomesta kylässä. Siinä Maran viikko sitten oikeastaan menikin. Perinteistä kikkailua vieraiden kanssa, kaupungilla kiertelyä, rantaelämää ja muuta pörräämistä. Majoituksen kanssa oli vierailla vähän ongelmia ja pääsi Marakin osoittamaan kielitaitonsa selvitellessään asioita espanjaksi. Jotain on siis ilmeisesti opittukin.

Torstaille saatiin järkättyä vähän normaalista poikkeavaa ohjelmaa, kun kerättiin koalitio erasmuksia ja lähettiin Benitachell nimiseen paikkaan. Oltiin kuultu että siellä ois ranta, jossa pääsis hyppelemään kallioilta veteen. Pakkauduttiin Callamin, Radimin ja Ahmedin autoihin ja ajeltiin n. 100km etelään. Matkavauhti oli hurja. 100km matka kaahattiin kolmessa tunnissa. Ahmed on muuten sen verran viilee kaveri, että ilmastointia ei käytetä vaikka on +30c. Ei herranjestas sentään, sehän vie autosta tehoja!!


Autokunta, huom. Callamin Lada, ajettu 7500km ja ratti oikealla puolella!


Ylärivi: Mahir, Jugi, Ville, Radim, Tupe
Alhaalla: Callam, Carolyn, Maiju, Markus, Ahmed ja Radka


Rantaumispaikka hyppyjen jälkeen

Paikanpäällä Tupe havaitsi kyltin "vaarallinen alue" ja ennen kuin muut olivat autosta ulkona, oli Hervannan Johnny Weissmuller jo bokserit jalassa tulossa alas vajaa 15metrin kielekkeeltä. Tosiasiassa jouduttiin kyllä aika kauan pohtimaan uskaltaako sieltä hypätä, koska vesi oli niin kirkasta että oli mahdotonta sanoa kuinka syvää alapuolella oli. Onneksemme Saksalainen kaveri, joka ei ollutkaan mykkä kävi hyppelemässä pariin kertaan ja uskaltauduttiin mekin kokeilemaan. Ja olihan se nyt aivan käsittämättömän siistiä!! Itse en uskaltautunut ponnistamaan kuin alemmalta kohdalta, mutta Tupe, Ahmed ja Markus kiipesivät vielä 19 metrin korokkellee ja pitkähkön arvonnan jälkeen tulivat kuin tulivatkin alas. Tupella on kuulemma ollut vähän hanuri hellänä, mutta eiköhän se siitä. Kaikki meni siis hyvin, eikä munkaan tarvinnut leikkiä Hasselhoffia. (http://www.youtube.com/watch?v=fDpdOP6UD7U Markuksen tekemä pieni videopätkä reissusta)


Älä lähre shinne


Meinas tulla pupu pöksyyn...


...mutta sitten mentiin!


Ninjaleffan kuvauksista

Perjantaina juhlittiin Maran läksiäisiä täällä meiän kämpillä. Porukkaa oli aika vähän, mutta hauskat bileet saatiin silti aikaseks. Viimeiset Ossin tuomat minttu-viinatkin saatiin tarjottua ulkomaalaisille. Se ja Fisu, joka kulkee täällä nykyään nimellä Agua de Finlandia saivat jälleen kehuja. Meiltä jatkettiin biitsille, jossa piti mennä klubille. Valitettavasti ilta päättyi kuitenkin jo ennen baariin menoa kahden yöuimarin varastettujen tavaroiden selvittelemiseen. Tällä kertaa en itse ollut varkauden kohteena. Eli tapahtuu sitä muillekin ;)


West Side


Maran läksiäiset, itse sankari on helpottamassa oloaan

JoopaJoo. Mara tosiaan nyt sitte lähti. Aika kummalliselta tuntuu asustella tässä huoneessa nyt yksinään. Paljon tuli kuitenkin viimeisen 5kk:n aikana vietettyä aikaa yhdessä. Mielestäni ei saatu yhtään riitaa koko aikana järjestettyä. Yksi "väittely" oli sillon ekan pyöräreissun jälkeen siitä olisiko Jukan ja Maran suuntimalla menty oikeeseen suuntaan vai Barcelonaan. Senkin aikana suunnilleen kierittiin lattialla ja naurettiin. Mä oon kyllä vieläkin sitä mieltä, että minä ja Tupe oltiin oikeessa ;) Eli kaiken kaikkiaan yhteiselo sujui siis varsin mallikkaasti. Jätetään nää fiilistelyt nyt kuitenkin vähemmälle. Emmä mistään tunteista mitään osaa kuitenkaan kirjottaa. Jos nyt muutenkaan mitään osaan. Järjettömän isot kiitokset Maralle kaikesta mitä ollaan saatu aikaseks ja koettu. Nähään poikien road tripin jälkeen Helsingissä ja syksyllä sitte taas Tampereella. Ja pidetään ne vikat sanakokeet ;)

Muchas gracias pilluelo!

-Ville

IbiZa 22.5 - 27.5.2007

Näin alkuun seuraa pieni kielitieteellinen arvoituksenpoikanen kaikille teille filologeille: Mitä tarkoittaa espanjan kielinen sana la cala? Tarkoittaako se a) merenlahtea, b) hedelmäviipaletta, c) uistimen leikaria, d) peräpuikkoa, e) lastiruumaa?
Oikea vastaushan on tietysti kaikkia edellä mainittuja. Aika jännä kieli tämä espanja, vai mitä? Noista sanoista saa aikaseks aika mielenkiintoisen esimerkkilauseen: Estoy en la cala en la cala comiendo la cala y pienso cuál de los dos calas tengo en mi culito. Koittakaapa kääntää tuo lause.


La Cala

Tästä päästäänkin itse asiaan eli toiseen arvoitukseen, joka on siis reissumme Ibizalle. Välittömästi koneen laskeuduttua Ibizan saarelle Mara sai soiton, että uudenkarhea Seat Leon odottaa meitä parkkipaikalla. Olimme taasen kerran vuokranneet auton, mikä ei todellaakaan ole huono vaihtoehto liikkumiselle edes Ibizalla. Vaikka saari on suhteellisen pieni, ei ilman autoa/skoottereita ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään kaikkia rantoja ja kyliä, joita Ibizalta löytyy. Muutenkin jos tamppausjalkaa kolottaa iltaisin, on helpoin ja varsinkin halvin vaihtoehto liikkua omalla autolla. Klubit ja yökerhot kun eivät sijaitse kaikki samassa ryppäässä eikä takseissa ole mittareita.


Jukalla on hyvät hampaat ja Tupen hiuksista vois maksaa 160e

Autolla siirryttiin lentokentältä kohti kylää nimeltä Santa Eulalía, jossa hotellimme sijaitsi. Hotelli ei aluksi meinannut oikein löytyä ja vielä respassakin mietitytti että onkohan tämä nyt oikea paikka. Sitä luulisi saavansa tietyntasoista majoitusta vaatimattomaan 9,25 e/yö -hintaan. Mutta tällä kertaa odotukset ja lopputulos eivät aivan kohdanneet, sillä hotelli oli luokkittelultaan vähintään 4 tähteä. Meidän mailta löytyi mm. iso uima-allas, sauna, kuntosali, oma beachvolley-kenttä etc.


Helmiä sioille

Siinä hetken ihmeteltyämme paineltiin saksalaisturistien keskeltä omaan huoneeseen, joka sekään ei vastannut täysin odotuksiamme. Iso parveke, oma keittiö, jossa oli mm. jääkaappi ja löytyi sieltä jopa televisiokin. Siinä sitten arvottiin korteilla sängyt ja asetuttiin aloillemme. Eka ilta menikin kämpillä kokkaillessa ja viiniä maistellessa. Pelailtiin vähän bilistä ja korttia ja mentiin nukkumaan. Tavotteena oli päästä aamulla kiertelemään saaren moninaista rantatarjontaa ja muita nähtävyyksiä.


Jukka on meidän oma runoilijapoika

Keskiviikkona aamupäivästä starttailtiin punainen paholainen liikkeelle ja melkein koko päivä menikin saaren kiertämiseen. Ibizalla rannat ovat yleisesti melko pienehköjä ja niitä ympäröi kallioseinämät. Turistikaudella rannat ovat varmaan tukossa, mutta isolla omalla porukalla varmasti aika hauskoja paikkoja auringon ottamiseen ja muihin aktiviteetteihin. Mukaan mahtui taas melkoisen hienoja paikkoja, ja välillä ei meinannut edes uskoa olevansa Euroopassa. Tuli siinä kyllä nähtyä joitakin sellaisiakin paikkoja, joita ei ehkä olisi edes halunnut nähdä. Näistä mainittakoon muutama +50 v. tukevahko ukko ottamassa aurinkoa ilman sitä kuuluisaa sukkaakaan. Jos sen haluaa todistaa kannattaa mennä Cala de Agua Blancalle. Henk. koht. suositellaan kyllä ennemmin vaikka Pyynikkiä.


Tehtiin hiekkasurffari ku lumiukko ei onnistunu


Pojat nakurannalla


Mihin ***tuun ne jalat meni?!?


Iloiset veikkoset


Aurinko laskee Ibizalla

Rantojen lisäksi Ibiza on yleisesti tunnettu bilesaarena, jonne britti- ja saksalaisturistit menee juhlimaan ja rellestämään. Maine on täysin ansaittu, sillä espanjaa saarella on oikeastaan aika turha edes yrittää puhua koska punaiseksi käristyneitä turisteja on kadut täynnä. Bilemaineesta johtuen täytyi meidänkin käydä parit kemut siinä reissun aikana vilkaisemassa. Toiset kävi niissä vähän paremmalla menestyksellä ja toiset vähän huonommalla. Parhaat bileet oli keskiviikkoiltana kun mentiin klubille nimeltä Esparadis, jossa järjestettiin Fiesta Del Agua eli veden juhla. Jossain vaiheessa aamua tanssilattialle alkoi suihkuta vettä joka ilmansuunnasta paitsi koillisesta. Ei mennyt kauaakaan kun vettä oli jo rintaan asti ja lyhyimpien oli poistuttuva lavalta. Monet kuitenkin välttivät hukkumiskuoleman nousemalla pidempiensä olkapäille. Siellä sitä sitten uiskenneltiin veessä lumpeen lehden eessä ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana.


Fiesta del Agua


Porukka oli aika märkää

Matkaväsymys oli taas melkoinen ja nukkumatti kutsui luokseen parille ylimääräiselle hirren vedolle reissun jälkeen. Blogipäivityksen viivästymisen syynä ei kuitenkaan ole ollut fyysinen väsymys, vaan nettiyhteyden toimimattomuus. Melkein viikon evakko nettikahvilaan on osoittanut sen, että oli ihan hyvä veto ottaa oma kone mukaan. Sen verran mukavampaa on asioiden hoitaminen omasta huoneesta käsin.

Ibizan matka olikin sitten viimeinen reissu tähän vaihtoon. Jäljellä on enää kotimatka noin kolmen viikon päästä. Mara kulkee sen vähän pidemmän kaavan mukaan autolla koko Euroopan läpi ja Ville lentää kuudellakympillä Barcelonasta. Tupelle Döner-tatuointi ja lihavarras olkapäähän. Vete a saber!

Road Tripin jälkilöylyt

Jotta Road Tripille saatiin sopivan pehmeä lasku, lähdettiin Valenciassa näyttämään turistiporukalle vielä hieman meininkejä. Päivä oltiin rannalla pelailemassa beachvolleyta ja käväistiin satamassa katsastamassa Americas Cupin mainingit, Tomas kun on melkonen seilori(purkkarit etc.), ja muutkin halusivat nähdä vilauksen tapahtumasta. Eipä siellä taaskaan mitään niin ihmeellistä ollut, hienoja jahteja ja paljon väkeä. Illalla suunnattiin erasmus-opiskelijoiden suosimaan tapas-ravintolaan, jossa on tullut joskus aiemminkin vierailtua. Siinä naposteltiin kaikennäköstä possusta suolakurkkuun ja hauskaa oli. Jugi ja Heidi matkasivat siitä Veronaan ja Tomas/Foppa- kaksikko jatkoivat espanjan valloitusta vielä pari päivää Barcelonassa.


Huppu heilumaan


Tapaspöytä a la Bodega Fila


Sulle tulee sellanen filosofinen fiilis

Viime viikonloppuna järjestettiin Erasmus-vaihtareiden futisturnaus Valencian futisjoukkueen harjoituskeskuksen kentillä. Oltiin mukana monikansallisessa joukkueessa, jossa oli edustusta Espanjasta, Kreikasta, Hollannista, Irlannista, Tanskasta ja tietysti Suomesta. Joukkueemme nimi oli kreikan kieltä ja se tarkoitti ei helppoa, vaan varmaa. Emme saaneet täyttä selvyyttä missä mielessä sanaa käytettiin ja mistä se juonsi juurensa, mutta suomen kielelläkin sillä on merkityksensä. 9 euron osallistumismaksu oikeutti ilmaiseen ruokaan ja juomaan, kahteen PS2-peliin sekä peliasuun, jonka jokainen sai omakseen. Ihan kohtuuhintaista hupia oli siis järjestetty.


Oikeassa alakulmassa peukku


Köyhien futareiden autoja

Alkulohkossa pelattiin kolme peliä. Ensimmäinen päättyi tasan 1-1, mutta kaksi seuraavaa voitettiin ja päästiin lohkoykkösinä sunnuntain jatkopeleihin. Aamupäivän puolivälierään oltiin menetetty pari hollantilaista kotimaahansa ja tanskalainen rannalle. Ilman vaihtomiehiä taisteltiin varsinainen peliaika 2-2 (huomioitavaa jatkossa, Villen tehot 1+1 ;)) ja voittokin oli lähellä. Edellisestä päivästä muuttuneet säännöt olivat kuitenkin meitä vastaan ja päädyttiin potkimaan pilkkuja. Ville asteli toisena vetäjänä pallon taakse näyttämään hollantilaisille, miten suomalaiset vetää rankkareita. Tällä(kään) kertaa viimeistely ei kuitenkaan ollut Litmasen Jarin tasoa ja maalivahdin aavistettua oikeaan kulmaan päättyi peli siihen. Aina ei voi voittaa. Ja käännetään sitä kauhaavalaista vielä kunnolla lapaluiden välissä ja paljastetaan, että joukkue joka meidät voitti, koostui puoliksi mimmifutareista. Sanotaanko näin, että joillekkin etelä-eurooppalaisille kyseinen häviö ei ollut se ihan kaikkein helpoin niellä. Vähänhän se jäi harmittamaan, kun meidät pudottanut joukkue hävisi turnauksen voittajille välierässä rankkareilla. Koko turnauksen voittokaan ei siis välttämättä olisi ollut kauhean kaukana... Mutta toisaalta, vaikka pohjakunto onkin luotu KuPS-Oravien tasoisissa ammattilaisjoukkueissa, olisimme tuskin jaksaneet pelata ilman vaihtomiehiä kahta kokonaista ottelua lisää.


Team Imemunaa ( Huom! kreikkaa)

Tappion jälkeinen suru hukutettiin maanantai-iltana Aleksin läksiäisten merkeissä. Kielikoulun porukalla mentiin aasialaiseen all you can eat-buffettiin syömään ja tuli siinä vähän viiniäkin maistettua. Villekin maistoi ensimmäistä kertaa sushia. Onhan se vähän sellaista näpertely-ihq-muotiruokaa, mutta ihan hyvää, täytyy myöntää. Vähän haikeilla mielin heitettiin hyvästit Aleksille, josta oli kuukausien varrella tullut yksi parhaista kavereista täällä Valenciassa. No nyt on ainakin majapaikka ja paikallisopas Kööpenhaminassa, jos ja kun sinne jossain vaiheessa matkustelee...


Aleksille kilisteltiin sahtia

Muuta ihmeellistä ei oikeastaan tälle ajalle olekaan mahtunut. Ranta, koulu ja sää on käsitelty jo sen verran moneen kertaan, että ei niistä enempää. Ahora nos vamos a Ibiza, hasta pronto!

Road Trip 27.4 - 8.5.2007

Huhhuh, olihan semifyysisen rankka reissu. No eikös se niin mene, että rankka työ vaatii rankat huvit, ja jos ei tee töitä on juhlat koko ajan.

Valencian lentokentällä hypättiin Ford Focus C-Maxiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Rulluteltiin kahdestaan itärannikkoa pitkin Costa del Solille, jossa Italiassa pastaa pureskelevat Jugi ja Heidi, Suomesta nahkaa käristämään tullut Pauliina sekä Valencian(Vammalan) vahvistus Laura jo odottelivatkin meitä. Pari päivää myöhemmin mestoille pyörähti kanukki ja romaani, eli Tomas ja Fobba. Poikaporukalla sitten paineltiin Jugin, Fopan ja Tomasin kanssa etelärannikkoa Sevillaan, josta palattiin Granadan, Murcian ja Alicanten kautta takaisin Valenciaan. Yhteensä kilometrejä karttui melkein 2000km ja jopa ilman suurempia kommelluksia (siis auton kanssa). Matkan varrelle osui jos jonkinnäköisiä scenejä ja kaikenlaisia kovia juttuja.


Andalucian EK


Costa del Sol 27.4 - 3.5

Aurinkorannikolla majoituttiin Torremolinoksen keskustassa isossa apartamentoksessa. Asunnon hinta-laatusuhde oli varsin mainio (47e/6 yötä) ja lisäksi pihassa oli oma uima-allas. Torren scenestä kertoo varmaan riittävästi se, että ensimmäinen henkilö johon siellä törmättiin oli Tanssii Tähtien Kanssa- tuomari Mikko Rasila, joka aika ilmeisesti pelaa palloa omaan päätyyn. Kylän kyseisestä suuntautumisesta johtuen ei Torressa tullut kauheasti muuta tehtyä kuin lojuttua uima-altaalla. Yöelämässäkin käytiin lähinnä Torremolinoksen vieressä sijaitsevassa Benalmadenan kylässä. Siellä sattui reissun pahimmat peltikolaritkin mutta onneksi kohteena oli vain paikallinen vaimariukko huvipuiston törmäilyautoissa.


Je m'appelle Mikko - aika täpinöissä


Vapaa pudotus


Poika ja Ilves

Vappuaatto vietettiin perinteiseen suomityyliin paikallisen Finnpubin karaokessa. Niitten esitysten jälkeen on varmaan turha mennä sinne enää uudestaan, ainakaan Jugin ja Fopan :D Aikuinen nainen raikui heleästi Mieskuoro Huutajien suusta, ja kommentti: "ei ole 3 minuuttia koskaan tuntunut noin pitkältä ajalta" vain kannusti yhä vaikuttavimpiin suorituksiin. Eipä siinä juuri muuta ihmeellistä ollut, hyvä boogie oli päällä ja aika iloista pomppimista oli koko vappu. Ainoa miinus vapusta tuli siitä, että Fuengirolassa sijaitsevan Samin Pizzerian Samilla oli ilmeisesti venähtänyt vappu pitkäksi, koska ovella oli lappu "sairaslomalla", eikä sen vuoksi päästy syömään jättipizzoja. Onneksi Thelman pullapuoti ei kuitenkaan pettänyt ja saatiin sentää karjalanpiirakoita munavoilla. Ne tulikin nopeasti syötyä. Maukkaista munavoipiirakoista huolimatta Fuengirolan reissu jäi vähän heikolle tasolle, sillä melkein paikallinen opas (Ville) kadotti hieman suuntavaistoaan ja rannan etsiminen johti n.1km kävelyyn väärään suuntaan. Sitten alkoi sataa kaatamalla ja lähettiin takas kämpille. Ois se ranta sieltä kyllä oikeesti löytyny ;)


Hyvä boogie!


Sami on vähän espanjalaistunut


Hyvinhän se munavoi


3.-4. 5 Gibraltar/Tarifa

Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Iso-Britannian maaperää. Gibraltarilla huomattiin että ladsit osaa rahastaa turisteja, sillä meidän olisi pitänyt maksaa 40£ vuoren huipulle päästäksemme. Ei oikeastaan edes pahemmin haitannut, vaikka tällä kertaa jäi Gibraltarin kuuluisat apinat näkemättä, kun auto oli jo valmiiksi täynnä samaisia eläinkappaleita. Sentään sää oli kirkas ja näimme 15 mailin päässä olevan ebonien luvatun mantereen.


Eletään se yhessä


Union Jack


Apinakallio


Zulu ei oo pulu, hän on afrikkalainen

Gibraltarilta matkattiin Tarifalle, joka on Euroopan eteläisin kärki ja surffaajien suosiossa kovan tuulen takia. Siellä oli siis hyvä hippiscene, mikä näkyi heti hostelliin löydettyämme. Viereisessä huoneessa joku rämpytti kitaraa koko illan ja muutenkin meininki oli aika leppoisaa. Hostellin väki teki korttitemppuja ja poltteli jotain tupakkaa vahvempaa melko tiiviisti. Siellä ei ihan hirveästi ilmeisesti muutenkaan jakseta ressailla mistään maallisista asioista, sillä opasteet hostellillekin oli melko vapaasti tehty, "kadulla jolla hostelli sijaitsee ei ole nimeä, mutta kulmassa on punainen talo". No, talo oli kyllä, mutta ei siinä kulmassa missä piti, eikä hostellilla ollut mitään kylttiä ovessa tai talon seinässä. Lopulta paikka löytyi kuitenkin ja päästiin nauttimaan Tarifan hiekkarannasta. Rannalle päästyä ei tarvinnutkaan enää ihmetellä miksi paikka on surffareiden suosiossa, oli meinaa melkonen myräkkä. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli. Tarifalla tehtiin myös reissun toinen julkkisbongaus kun löydettiin Lionel Richie ottamassa möykkämehua huppu heiluen el localissa.


Costa del Surf


Lionel levytystauolla

Tarifalla yövyttiin vain yksi yö ja siitä jatkettiin kohti Sevillaa.


4.-5. 5 Sevilla

Sevillassa paikallisopas onnistui Fuengirolaa paremmin ja autopaikka löytyi nopeasti samasta hallista, jonne auto oltiin parkkeerattu perhelomalla joulun aikoihinkin. Parkin löydyttyä otettiin kamat taas vaihteeksi kantoon ja paineltiin kartan kanssa kohti hostellia, joka löytyi välittömästi, vaikka hostellin nimi olikin epähuomiossa jäänyt varmistamatta. Sevilla oli ehkä kaikkein "kaunein" tähän mennessä nähdyistä Espanjan kaupungeista. Paljon hienoja rakennuksia ja idyllisiä kapeita katuja. Kierreltiin ilta kaupungilla, käytiin syömässä (Sevillassa ei kannata syödä kebapia, se on kallista ja sitä on vähän tarjolla), ja mentiin melko aikaisin nukkumaan.


Euroopan 3. suurin kirkko

Aamusta herättiin aikaisin, syötiin hostelliaamupalaksi varsin maittavat setit ja kierreltiin taas muutama tunti kaupungilla. Katsastettiin mm. Sevillan kuuluisin nähtävyys eli jättimäinen katedraali sekä härkätaisteluareena. Puoliltapäivin nostettiin taas kytkintä ja otettiin suunnaksi Granada. Rakennusten lisäksi Sevillasta jäi mieleen kaupungilla juopotelleet teinit, joiden meininki veti vertoja jopa kotisuomen tulevaisuuden toivoille.
Yksinkertaisella ääntenenemmistöllä valittiin Sevilla Espanjan ykköskohteeksi romanttiselle viikonloppulomalle (jos sitä joskus vaikka alkais seurustelemaankin...).


Jesse on pidetty henkilö Sevillassa


5.-6.5 Granada

Granadassa vietettiin vaihtovuoden ensimmäinen hotelliyö. Kaikki hostellit kun sattuivat olemaan täyteen buukattuja, vaikka turistikausi ei ollut vielä edes alkanut. No halvalla päästiin kuitenkin (24e/yö) ja olihan kerrankin edes kunnon suihkut ja sängyt, ja telkkarikin kaiken hyvän lisäksi. Illalle oltiin suunniteltu vierailu ehkä yhteen tulevaan maailman ihmeeseen, La Alhambraan. Linnoitus jäi kuitenkin illalla näkemättä, sillä paikka oli siltä päivältä loppuunmyyty. Olisi siis kannattanut lukea Lonely Planetia tarkemmin ja varata liput netin kautta etukäteen (vinkki myös muille, jotka Granadaan aikovat). Ei me siitä kuitenkaan lannistuttu, vaan päätettiin mennä aamusta uudestaan. Vaihdettiin linnoitus kaupunkikierrokseen ja pyörittiin ympäri keskustaa. Auton parkkeeraus laillisesti tuottaa Espanjassa yleensä aika paljon vaikeuksia, joten päätimme jälleen etsiä parkkihallin. Halli löytyi ja Jugi palkittiin auton sammuttamisen kruunaamattomaksi kuninkaaksi 4 onnistuneen suorituksen jälkeen. Myönnettäköön, että oli ehkä kapein parkkihalli ikinä. Granadassakin syötiin kebapia. Me voitaisiin kohta varmaan aloittaa sellanen palsta, missä arvioidaan espanjalaisten kaupunkien kebap-ravintoloita, alkaa sen verran jo olemaan kokemusta siltä alalta.


Ile laita dona tilille ni ostetaan tää linna


La Alhambra

Kaupunkikierroksen jälkeen palattiin taas aika aikaisin hotellille, koska aamulla oli edessä aikainen herätys ja taas melko pitkä siirtymä autolla. Syötiin aamulla aamupalaa klo 7.30 auton takakontista, koska hotellimajoitus ylitti budjettia sen verran, että jostain oli pakko kiristää menetetyt rahat takaisin. Vähän siinä ohi kävelleet japanilaiset ihmettelivät, mutta mitäpäs siitä. Hyvät aamupalat oli. Palastelun jälkeen ajettiin Alhambralle, jossa odotti 45min jonotus, joka kuitenkin osoittautui kannattavaksi ja lopulta päästiin kuin päästiinkiin pällistelemään aikas isoa linnoitusta.


Jonossa oli n. 1000 ihmistä klo 8 aamulla


Rautanen jalkoväli


Opiskelijoiden aamupala...


...ihan mukavissa maisemissa


6.-8.5 Alicante

Samantien Alicanteen saavuttuamme huomasimme että paikassa vallitsee hyvä lomailuscene. Ranta on erittäin hyvässä kunnossa ja sitä riittää. Muutenkin paikka osoittautui jollain tavalla tyylikkäämmäksi kuin turismin runtelema Aurinkorannikko. Alicante oli reissun ensimmäinen etappi, jossa yövyimme kaksi yötä ja jossa pääsimme hieman leputtelemaan kaasupolkimen polkemisesta väsyneitä jalkoja. Illalla saatiin tekosyy pistää hyvä boogie päälle kun Foballa oli syntymäpäivät. Seuraava päivä menikin sitten ihan rentoutuessa altaalla ja rannalla, vaikka toisille beachvolleyn pelaaminen hieman heikossa hapessa saattaakin olla täyttä työtä.


I'm levidading, I'm in di air

Kuluneen sanonnan "väsyneinä mutta onnellisina" mukaisesti lopetimme road trippimme Valencian lentokentälle. Autokin oli paria naarmua ja palanutta kytkintä lukuun ottamatta priimakunnossa. Espanjaan eksyville voidaan suositella autolla reissaamista ja vuokraamista lämpimästi. Lysti on melko halpaa ja paikat tulee nähtyä paljon kattavammin kuin muuten. Tieverkostokin on laadukas eikä ajaminen ole loppujen lopuksi sen ihmeellisempää kuin Suomessakaan. (Kts. halvimmat autot osoitteesta www.doyouspain.com)


Muilla oli vaikeuksia liikenteessä

Reissu jatkui vielä pari päivää Valenciassa, mutta siitä seuraavalla kerralla. Nyt eletään, teik it iisi!

Idols-Ari ja Maajussi-Teemu ovat hevikavereita!

Aamulla kouluun, iltapäivällä rannalle, beachvolleyta ja beachfutista, illalla lenkki ja nukkumaan. Viimeiset puolitoista viikkoa on noudattanut aika pitkälti samaa kaavaa. Aurinko on paistanut ja mukavaa on ollut. Tällaista vaihto-opiskelun kai kuuluukin olla...


Maalaismaisemaa Saguntosta

Tuli muuten tuossa yhtenä päivänä vietyä espanjan opettajalta yöunet. Siihen riitti suomalaisten tv-formaattien kruununjalokiven esitteleminen. Nyt siis Maajussille Morsian (Una novia para el granjero) tunnetaan ainakin Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Australiassa, Usa:ssa, Puolassa ja Tanskassa. Oli siinä hieman selittämistä kun yritti espanjaksi kertoa, että suomessa on tv-sarja jossa farmareille etsitään vaimokkeita. Ollaan kuulemma vähän outoa kansaa. Siinä vaiheessa kun olisi vielä vetänyt ässän hihasta ja kertonut uutisen: "Matti sanoi minulle että maistun paremmalta kuin uuniperunat." Ei olisi opettaja nukkunut viikkoon. Tehtävänä oli siis kertoa jokin mielenkiintoinen uutinen omasta kotimaastaan.


Billy meinasi kuolla, vaikkei ollut edes vielä pimeää

Normaalikaavasta poiketen vuokrattiin maanantaina fillarit. Tällä kertaa suuntana oli pohjoinen ja alle saatiin 2,5e/vuorokausi maastopyörät. Pyörien hinta korreloi niiden laatua aika tarkasti. Nyt oltiin kuitenkin paremmin valmistautuneita kuin viimeksi ja mukana oli renkaanpaikkausvälineet ja jotain muitakin työkaluja. Tässä vaiheessa pitää kai taas sanoa jo perinteiseksi muodostunut, "mutta kuinkas sitten reissussa kävikään..."


Folken Matkassa


Vähän niinku Suomenlinnassa, pussikaljat vaan puuttu

Puolilta päiviltä lähettiin reissuun ja mukaan lähti meidän lisäksi Jukka, Tuomas, Aleks ja Billy (Chris Tucker). Taaskaan ei lähdetty neuvoja kyselemään, eikä karttoja katselemaan, mutta määränpää löytyi silti hyvin. Ongelmia aiheutti ainoastaan hieman epämukavat penkit, +25c lämpö, yksi joki, jokunen aita, rautatie ja Billyn pyörän poljin, joka yritti lähteä omille teilleen vähän väliä. Joskus klo 18 saavuttiin n.30km Valenciasta pohjoiseen sijaitsevaan Sagunton kylään ja päästiin pällistelemään paikallista linnoitusta. Siellä kierreltiin ja katseltiin maisemia, kunnes oli kotiinlähdön aika. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli, ja pyörällä liikkumista ainakin täällä voi kyllä suositella lämpimästi. Halpaa ja hauskaa hommaa.


Ylityksiä matkan varrelta, Osa 1


Osa 2


Osa 3


Osa 4

Koska paluumatkasta oli tulossa raskas, käytiin hakemassa vähän energiaa Burger Kingistä. BK:n pihassa Billy huomasi ilokseen, ja muidenkin iloksi, että polkimesta oli pudonnut pultti joka piti sitä kiinni pyörässä. Nyt ei sitten ollut yhdessä pyörässä poljinta ollenkaan. Etsintäpartio lähti metsästämään kadonnutta osaa ja viimein se sitten löytyikin. Kello vaan tikitteli jo siinä vaiheessa lähes yhdeksää ja alkoi pimeäkin tulemaan. Eikä sillä pyörällä pystynyt silti kunnolla polkemaan koska poljin oli auttamasti jo rikki. Billykin oli jo vähän peloissaan, sillä hämärän tullessa musta mies kuolee aina ensimmäisenä kauhuleffoissa. Käskettiin poikaa vaan hymyilemään, ettei katoa näköpiiristä. Yön pimeydessä poljettiin tuttuja ja vähemmän tuttuja reittejä Valenciaan.


Jugi ja Billy muurilla


Castillo de Sagunto


Ei eksytty pimeässkään

On se vaan kumma, että noissa reissuissa aina vaan sattuu ja tapahtuu, vaikka ihan ihmisiksi ollaan. Toisaalta, muutenhan täällä olisikin tylsää kuin Kuopion torilla.

Seuraava päivitys Andalucian Road Tripin jälkeen joskus toukokuun puolella, Hasta La Vista!