iQué pechos más grandes!

Viimeinen voitelu

2007-07-04T05:40:00.000-07:00

Siitä kun karistin Valencian tomut jaloistani (echar un polvo), on kulunut jo jokunen viikko ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Viimeiset kymmenisen päivää Espanjassa kuluivat äitiä ja siskoa viihdyttäessä. Ensin viikon verran Valenciassa, jonka jälkeen siirryimme Barcelonaan. Pakollisia nähtävyyksiä tuli kierreltyä sen verran, että Barcelonankin asemakaavoitus alkaa olla hiljalleen hallussa.

20. päivä jätin hameväen itkemään Barcelonaan ja suuntasin kohti Geneveä. Siellä minua odotti Fobba, Tomas ja Saddam. Tarkoituksena oli siis ajaa Genevestä Tampereelle sekä ostaa matkalla Saksasta yksi auto lisää. Genevestä suunnaksi otimme Konstanz-nimisen kaupungin ja siellä majaansa pitävää tamperelaista Heliä. Matkalla alkoi sen verran tekemään mieli äidin lihapadoille, että Zurichin lähistöllä oli pakko pysähtyä Ikeaan syömään mammas köttbullarit. Konstanzissa Zeus ei pahemmin hymyillyt meille, vaan lähinnä heitteli meitä vanhoilla ämmillä. Harvemmin sitä tulee oltua sellaisessa ukkosmyrsykyssä, jossa taivas on jatkuvasti valkoinen peräkkäisistä salamaniskuista. Puut kaatuili, pelikaanit lenteli turbiineihin ja lunta satoi.

Tack så bra - ha det så mycket

Huolimatta meteorologisista ilmiöistä jatkoimme matkaamme seuraavana aamuna kohti Stuttgartia. Siellä yövyimme Tampereen tuttujen, eli Riikan ja Emmin tyylikkäässä opiskelija-asuntolassa. Tytöillä oli ilmeisti kova ikävä suomalaista kulttuuria, koska kuka muuten olisi halunnut meidän jäävän vielä toiseksi yöksi? Lisäksi reitin varrelta löytyi varteen otettava autokandidaatti, joka tarttuikin matkaan seuraavana aamuna pitkien neuvottelujen jälkeen.

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Seuraavana määränpäänä oli Pilsen, Tsekki. Alunperin tarkoitus oli ehtiä ohjatulle kierrokselle Pilsner Urquellin panimolle, mutta aikataulutus ei aivan mennyt kohdilleen ja jouduimme tyytymään paikallisten ravintoloiden juoma- ja ruokatarjontaan. Tarjonta oli sen verran edullista ja riittävää että yksi reissaajista nukahti ravintolan pöytään ja toinen sai turpasaunan paikalliselta raggarijengiltä.

Paljoa ei edellistä iltaa jaksettu jäädä murehtimaan sillä seuraavaksi matkasimme kohti Prahaa. Siellä yövyimme kaksi yötä ja ehdimme jopa tutustumaan Prahaan muutenkin kuin vain juomatarjonnan osalta. Meillä oli paikallinen opas mukana näyttämässä nähtävyyksiä, mutta ei Prahasta kaupunkina silti ihan hirvittävästi käteen jäänyt. Aivan älyttömästi turisteja joka puolella solkkaamassa englantia. Tosin suuresta turistimäärästä huolimatta Praha on edelleen erittäin halpa kaupunki syödä ja juoda, koska bissetuoppi maksaa n. 0,75e ja kunnon pihviaterian saa viidellä eurolla. Mielestäni roadtripin ehdottomasti paras kaupunki.

Nollia on aina kiva puhallella

Terveiset kaikille Ahdeille

Tsekistä ajoimme Krakovaan koska Tomas halusi välttämättä päästä kisuttelemaan jo lähes naimisissa olevaa naista. No huonostihan siinä tietysti kävi, ja jouduimme jättämään Krakovaan tutustumisen yhteen iltaan. Sieltä suuntasimme Auschwitz-Birkenaun kautta Varsovaan, jossa asui poikien opiskelukavereita. Varsovan highlighttina pääsimme tutustumaan parlamenttiin ja näimmepä yhden mielenkiintoisen istunnon aiheesta jargon jargon blaa blaa etc.

Sanoja ei tarvita

Hattarat tötteröstä

Seuraava päivä menikin sitten täysin ajaessa, kun aikaa 600 kilometriin Varsovasta Riikaan kului reilu 11 tuntia. Ehkä se kertoo enemmän paikallisista tieolosuhteista kuin toivottovasti kuskien taidoista. Puolassa oli muutenkin tiet hieman outoja, kun teiden varsilla näkyi paljon naispuolisia liftareita, jotka olivat pukeutuneet verkkosukkiin ja minihameisiin. Hyvin näyttivät tytöt saavan kyytejä, joten siinäpä vinkki kaikille liftareille.

Stalinin hammas

Riikasta ei kyllä pahemmin mitään sanottavaa löydy. Monilta ihmisiltä olen saanut kuulla että Riika olisi jotenkin erikoisen hieno paikka. Mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että vaihdon aikana tuli nähtyä jos jonkinmoista toria ja vanhaa kaupunkia, eikä Riika erottunut tässä mielessä millään lailla edukseen. Toimii ehkä mentaliteetilla "taksi alle, tyttö päälle, markan känni, vaimolle jotain kivaa paperiin". Muutenkaan ei Latviasta pahemmin hyvää sanottavaa löydy, ainakaan viranomaisista. Nimittäin toinen autoista ei päässyt Viro-Latvia- rajalta yli, vaan se jouduttiin jättämään Riikaan. Onneksi sittemmin sain auton haettua Riikasta ja se on nyt turvallisesti Tampereella.

Lopulta koitti roadtripin viimeinen päivä ja lähdimme väsyineinä mutta onnellisina Tallinnaan, josta jatkoimme aikaisin aamulla Suomen kamaralle. Pientä kulttuurishokkia pääsi syntymään kun saavuimme Tampereelle ja ensimmäinen kontakti tamperelaisiin oli Pate Mustajärvi ottamassa keittoa Duck's Burgerilla.

Näissä merkeissä olet voittava

Täytyy vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihmisiä, joihin vaihdon aikana tuli törmäiltyä. Ei se vaihtokokemus nimittäin synny vaihtokaupungista, vaan niistä ihmisistä joiden kanssa vaihtokokemuksen jakaa. Ja jos ei kaikkia tapahtumia ja kokemuksia muistakaan, niin sadat valokuvat näyttävät, että hauskaa on ollut ja kaikenlaista on nähty ja koettu. Menkää ja kokekaa se itse!

Erityiskiitokset vielä Villelle unohtumattomasta vaihdosta! Tampereella sitten jatketaan samoissa merkeissä!

Buena suerte, hasta la pasta.

Se oli siinä - Kiitos ja Anteeksi

2007-07-01T02:27:00.000-07:00

Suomeen on palattu jo muutaman päivä sitten ja olihan se melkoinen shokki, kun lentokentälle saapuessa lämpötila oli keskiviikkoaamuna tasan 30 astetta kylmempi kuin maanantai-iltapäivänä Valenciassa. Säätä lukuunottamatta sopeutuminen Suomeen on alkanut varsin mukavasti futista pelaillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Huomenna se varsinainen arki iskee vasten kasvoja kun 8.30 vetää käden lippaan verotoimiston aulassa. Ennen sitä täytyy kuitenkin vielä palautella mieliin vaihtokevään viimeisen viikon tapahtumia...

Maran lähdön jälkeen oli muutaman päivän hengähdystauko ennen kuin Ville ja Heikki saapuivat juhannuksen viettoon Valenciaan (lue:kantamaan mun kamoja takas Suomeen). Siinä sitten piti yrittää keksiä jotain ohjelmaa ja Tupehan sen sitten sano; lähetään Xativaan. Siellä on semmonen vanha linna jota oli pitänyt käydä jo moneen kertaan vilkaisemassa. Keskiviikkona otettiin lähijuna kohti etelää Jugin ja Tupen kanssa. Olihan siellä taas yks linna, jossain vaiheessa tuli puheeksi että on se kumma kun Espanjassa kierretään jokainen linna joka vastaan tulee, mutta esim. Tupe ei oo ikinä käyny Suomenlinnassa. Pitäsköhän sitä suomessakin vähän alkaa kiertelee? No joo, mutta se linna oli ihan siisti, yks aika viilee paikkakin löydettiin. Ei siis mitenkään Cool, mutta ilmastollisesti lempeämpi kuin muuten n. +35 lämpöasteessa sukellellut kaupunki. Siellä oli kallion sisään tehty alttari ja joku kirkkohässäkkä. Muuten Xativan linna ei kuitenkaan herättänyt mitään suurempia tunteita. Tulipahan kuitenkin nähtyä.

Castillo de Xativa

Señores pasajeros

Pyhä mies, pyhässä paikassa

Torstai meni akkuja lataillessa ja poikien saapumista odotellessa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä siitä eteenpäin painettiinkin sitte menemään kuin Moskova-Peking pikajuna. Välillä pysähdyttiin, mutta pienen tauon jälkeen oli jo edessä seuraava kohde. Käytiin shoppailemassa pariiin kertaan, oltiin biitsillä, kierreltiin vanhassa kaupungissa, käveltiin Turialla ja olihan siinä jotkut kekkeritkin. Aika perus lomailua siis. Käytiin poikien pyynnöstä kattomassa uudestaan härkätaisteluakin. En mä sitä vieläkään ymmärtänyt. Tässä vaiheessa pitää vielä kehaista Valencian parasta ostaria, Bonairea. Se on vähän kaupungin ulkopuolella oleva ulkoilmaostari, jossa on useita outlet-myymälöitä sekä lisäksi kaikki muutkin perus vaatelikkeet. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos Valenciassa aikoo Visaa vinguttaa (ei sitä säämiestä).

El Toro

Filet mignon

Aurinkoöljy ruskettaa tuplasti nopeemmin!!

Ciudad de las artes y ciencias

Alkuun juhannuksen vietto Espanjassa vähän mietitytti, kun oli tottunut Suomen RMJ:n tai Hangon meininkeihin. Huhua oltiin kuultu, että biitsillä olisi porukkaa ja jotkut bileetkin. Pakkohan se oli sitten mennä katsastamaan. Alkuilta grillailtiin Maijun kattoterassilla erasmus-porukalla. Syötiin makkaraa ja juotiin kaljaa. Poistuminen rantaa kohti tapahtui puolenyön aikoihin ystävällisen naapurin avustuksella, joka ilmoitti kutsuvansa paikalle kissalan pojat mikäli meteli ei loppuisi. No mehän poistuttiin suosiolla. Espanjalaiset on siitä vähän outoa porukkaa, että keskenään ne saa huutaa ja rellestää kuinka paljon tahansa, eikä kukaan sano mitään, mutta jos paikalla on erasmuksia putoaa toleranssi välittömästi lähelle nollaa. Perkeleen rasistit!!

Aurinko laskee juhannuksena Espanjassa

Grillibileet, Jukan kalju oli päässyt palamaan, eikä missään ollu tyhjää karjalan mäyristä

TicoTico, Pepe ja Paco

Terassilta jatkettiin Malvarossan rannalle, jossa oli jokunen hetki tullut jo aikaisemminkin kevään aikana vietettyä. Noche de San Juan oli vetänyt biitsin melkosen tukkoon. Puolenyön aikaan olisi pitänyt hyppiä nuotioiden yli ja käydä uimassa, jotta pahat noidat tms. pysyisivät poissa kuvioista myös jatkossa. Ilmeisesti ne nyt sitten varmaan myös pysyy, uimareita oli melkein yhtä paljon kuin miljoonapilkissä pilkkijöitä. Kovat oli kemut, musiikki soi läpi yön ja porukkaa oli kuin pipoa. Itse viihdyttiin rannalla aamukahdeksaan asti. Loppuillasta Heikki pukeutui aina muodikkaaseen jätesäkki-frakkiin. Säästyttiin myös isommilta materialistisilta menetyksiltä, kun ainoastaan toinen sandaalini kirjattiin kuluksi. Senkin tilalle löytyi uusi, joten tappioita ei syntynyt. Muilla erasmuksilla oli ilmeisesti ollut huonompaakin tuuria, eli jos San Juania menee Espanjaan juhlimaan, kannattaa olla aika tarkkana tavaroidensa kanssa. Kaiken kaikkiaan juhannuksen vietto muualla oli varsin positiivinen kokemus!

Beachillä

Qué coño haceeeeeeees!!!

Kiitokset pojille kantoavusta ja muustakin ajasta Valenciassa. Eipä ainakaan ollut aikaa murehtia kotiinlähtöä ja tulipahan vaihdolle ainakin vauhdikas loppu!?!

Vielä viimeiseksi täytyy sanoa kaikille vaihtoon lähtemistä miettiville ja niillekin jotka sitä eivät vielä ole edes miettineet, että älkää ainoastaan käyttäkö mahdollisuutta lähteä, vaan tehkää kaikki mahdollinen sen eteen että pääsette lähtemään. Vaihdon antamia kokemuksia on vaikea löytää muualta. Mutta mitä sitä itse enää keuhkoamaan. Lähtekää kokemaan se itse!!!

Mara kirjottaa vielä viimeisen postauksen road tripistä, mutta omat höpinät loppuu tähän. Ehkä sitten taas seuraavasta vaihdosta...

Loppu lähestyy

2007-06-17T03:28:00.000-07:00

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Menneellä viikolla saatiin kielikurssi päätökseen ja tentitkin tehtyä. Tulokset tulee kuulemma heinäkuussa, jännä nähä millasilla arvosanoilla. Epäilen etten olisi kauheasti väärässä jos tulokset olisivat samat kuin Maran johdatus oikeusjärjestykseen kurssista saamat ;D Rankan uurastuksen jälkeinen aika on kulunut lomasta nauttiessa, rannalla ollaan viihdytty aika tiiviisti kun ei täällä näillä keleillä missään muualla oo Erkkikään. Lisäksi kalenteria on täyttänyt useat läksiäiset. Kaikki vaan lähtee. Ei oo yhtään reilua. Marakin lähti jo, meikä on nyt yksin, vähänkö outoa...

Amrica´s Cup huipentuu kesä-heinäkuussa biitsin edustalla

Kielikoulun tyttöjen läksiäiset

Maralla oli viimeisen viikon äiti ja sisko Suomesta kylässä. Siinä Maran viikko sitten oikeastaan menikin. Perinteistä kikkailua vieraiden kanssa, kaupungilla kiertelyä, rantaelämää ja muuta pörräämistä. Majoituksen kanssa oli vierailla vähän ongelmia ja pääsi Marakin osoittamaan kielitaitonsa selvitellessään asioita espanjaksi. Jotain on siis ilmeisesti opittukin.

Torstaille saatiin järkättyä vähän normaalista poikkeavaa ohjelmaa, kun kerättiin koalitio erasmuksia ja lähettiin Benitachell nimiseen paikkaan. Oltiin kuultu että siellä ois ranta, jossa pääsis hyppelemään kallioilta veteen. Pakkauduttiin Callamin, Radimin ja Ahmedin autoihin ja ajeltiin n. 100km etelään. Matkavauhti oli hurja. 100km matka kaahattiin kolmessa tunnissa. Ahmed on muuten sen verran viilee kaveri, että ilmastointia ei käytetä vaikka on +30c. Ei herranjestas sentään, sehän vie autosta tehoja!!

Autokunta, huom. Callamin Lada, ajettu 7500km ja ratti oikealla puolella!

Ylärivi: Mahir, Jugi, Ville, Radim, Tupe
Alhaalla: Callam, Carolyn, Maiju, Markus, Ahmed ja Radka

Rantaumispaikka hyppyjen jälkeen

Paikanpäällä Tupe havaitsi kyltin "vaarallinen alue" ja ennen kuin muut olivat autosta ulkona, oli Hervannan Johnny Weissmuller jo bokserit jalassa tulossa alas vajaa 15metrin kielekkeeltä. Tosiasiassa jouduttiin kyllä aika kauan pohtimaan uskaltaako sieltä hypätä, koska vesi oli niin kirkasta että oli mahdotonta sanoa kuinka syvää alapuolella oli. Onneksemme Saksalainen kaveri, joka ei ollutkaan mykkä kävi hyppelemässä pariin kertaan ja uskaltauduttiin mekin kokeilemaan. Ja olihan se nyt aivan käsittämättömän siistiä!! Itse en uskaltautunut ponnistamaan kuin alemmalta kohdalta, mutta Tupe, Ahmed ja Markus kiipesivät vielä 19 metrin korokkellee ja pitkähkön arvonnan jälkeen tulivat kuin tulivatkin alas. Tupella on kuulemma ollut vähän hanuri hellänä, mutta eiköhän se siitä. Kaikki meni siis hyvin, eikä munkaan tarvinnut leikkiä Hasselhoffia. (http://www.youtube.com/watch?v=fDpdOP6UD7U Markuksen tekemä pieni videopätkä reissusta)

Älä lähre shinne

Meinas tulla pupu pöksyyn...

...mutta sitten mentiin!

Ninjaleffan kuvauksista

Perjantaina juhlittiin Maran läksiäisiä täällä meiän kämpillä. Porukkaa oli aika vähän, mutta hauskat bileet saatiin silti aikaseks. Viimeiset Ossin tuomat minttu-viinatkin saatiin tarjottua ulkomaalaisille. Se ja Fisu, joka kulkee täällä nykyään nimellä Agua de Finlandia saivat jälleen kehuja. Meiltä jatkettiin biitsille, jossa piti mennä klubille. Valitettavasti ilta päättyi kuitenkin jo ennen baariin menoa kahden yöuimarin varastettujen tavaroiden selvittelemiseen. Tällä kertaa en itse ollut varkauden kohteena. Eli tapahtuu sitä muillekin ;)

West Side

Maran läksiäiset, itse sankari on helpottamassa oloaan

JoopaJoo. Mara tosiaan nyt sitte lähti. Aika kummalliselta tuntuu asustella tässä huoneessa nyt yksinään. Paljon tuli kuitenkin viimeisen 5kk:n aikana vietettyä aikaa yhdessä. Mielestäni ei saatu yhtään riitaa koko aikana järjestettyä. Yksi "väittely" oli sillon ekan pyöräreissun jälkeen siitä olisiko Jukan ja Maran suuntimalla menty oikeeseen suuntaan vai Barcelonaan. Senkin aikana suunnilleen kierittiin lattialla ja naurettiin. Mä oon kyllä vieläkin sitä mieltä, että minä ja Tupe oltiin oikeessa ;) Eli kaiken kaikkiaan yhteiselo sujui siis varsin mallikkaasti. Jätetään nää fiilistelyt nyt kuitenkin vähemmälle. Emmä mistään tunteista mitään osaa kuitenkaan kirjottaa. Jos nyt muutenkaan mitään osaan. Järjettömän isot kiitokset Maralle kaikesta mitä ollaan saatu aikaseks ja koettu. Nähään poikien road tripin jälkeen Helsingissä ja syksyllä sitte taas Tampereella. Ja pidetään ne vikat sanakokeet ;)

Muchas gracias pilluelo!

-Ville

IbiZa 22.5 - 27.5.2007

2007-06-03T14:49:00.000-07:00

Näin alkuun seuraa pieni kielitieteellinen arvoituksenpoikanen kaikille teille filologeille: Mitä tarkoittaa espanjan kielinen sana la cala? Tarkoittaako se a) merenlahtea, b) hedelmäviipaletta, c) uistimen leikaria, d) peräpuikkoa, e) lastiruumaa?
Oikea vastaushan on tietysti kaikkia edellä mainittuja. Aika jännä kieli tämä espanja, vai mitä? Noista sanoista saa aikaseks aika mielenkiintoisen esimerkkilauseen: Estoy en la cala en la cala comiendo la cala y pienso cuál de los dos calas tengo en mi culito. Koittakaapa kääntää tuo lause.

La Cala

Tästä päästäänkin itse asiaan eli toiseen arvoitukseen, joka on siis reissumme Ibizalle. Välittömästi koneen laskeuduttua Ibizan saarelle Mara sai soiton, että uudenkarhea Seat Leon odottaa meitä parkkipaikalla. Olimme taasen kerran vuokranneet auton, mikä ei todellaakaan ole huono vaihtoehto liikkumiselle edes Ibizalla. Vaikka saari on suhteellisen pieni, ei ilman autoa/skoottereita ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään kaikkia rantoja ja kyliä, joita Ibizalta löytyy. Muutenkin jos tamppausjalkaa kolottaa iltaisin, on helpoin ja varsinkin halvin vaihtoehto liikkua omalla autolla. Klubit ja yökerhot kun eivät sijaitse kaikki samassa ryppäässä eikä takseissa ole mittareita.

Jukalla on hyvät hampaat ja Tupen hiuksista vois maksaa 160e

Autolla siirryttiin lentokentältä kohti kylää nimeltä Santa Eulalía, jossa hotellimme sijaitsi. Hotelli ei aluksi meinannut oikein löytyä ja vielä respassakin mietitytti että onkohan tämä nyt oikea paikka. Sitä luulisi saavansa tietyntasoista majoitusta vaatimattomaan 9,25 e/yö -hintaan. Mutta tällä kertaa odotukset ja lopputulos eivät aivan kohdanneet, sillä hotelli oli luokkittelultaan vähintään 4 tähteä. Meidän mailta löytyi mm. iso uima-allas, sauna, kuntosali, oma beachvolley-kenttä etc.

Helmiä sioille

Siinä hetken ihmeteltyämme paineltiin saksalaisturistien keskeltä omaan huoneeseen, joka sekään ei vastannut täysin odotuksiamme. Iso parveke, oma keittiö, jossa oli mm. jääkaappi ja löytyi sieltä jopa televisiokin. Siinä sitten arvottiin korteilla sängyt ja asetuttiin aloillemme. Eka ilta menikin kämpillä kokkaillessa ja viiniä maistellessa. Pelailtiin vähän bilistä ja korttia ja mentiin nukkumaan. Tavotteena oli päästä aamulla kiertelemään saaren moninaista rantatarjontaa ja muita nähtävyyksiä.

Jukka on meidän oma runoilijapoika

Keskiviikkona aamupäivästä starttailtiin punainen paholainen liikkeelle ja melkein koko päivä menikin saaren kiertämiseen. Ibizalla rannat ovat yleisesti melko pienehköjä ja niitä ympäröi kallioseinämät. Turistikaudella rannat ovat varmaan tukossa, mutta isolla omalla porukalla varmasti aika hauskoja paikkoja auringon ottamiseen ja muihin aktiviteetteihin. Mukaan mahtui taas melkoisen hienoja paikkoja, ja välillä ei meinannut edes uskoa olevansa Euroopassa. Tuli siinä kyllä nähtyä joitakin sellaisiakin paikkoja, joita ei ehkä olisi edes halunnut nähdä. Näistä mainittakoon muutama +50 v. tukevahko ukko ottamassa aurinkoa ilman sitä kuuluisaa sukkaakaan. Jos sen haluaa todistaa kannattaa mennä Cala de Agua Blancalle. Henk. koht. suositellaan kyllä ennemmin vaikka Pyynikkiä.

Tehtiin hiekkasurffari ku lumiukko ei onnistunu

Pojat nakurannalla

Mihin ***tuun ne jalat meni?!?

Iloiset veikkoset

Aurinko laskee Ibizalla

Rantojen lisäksi Ibiza on yleisesti tunnettu bilesaarena, jonne britti- ja saksalaisturistit menee juhlimaan ja rellestämään. Maine on täysin ansaittu, sillä espanjaa saarella on oikeastaan aika turha edes yrittää puhua koska punaiseksi käristyneitä turisteja on kadut täynnä. Bilemaineesta johtuen täytyi meidänkin käydä parit kemut siinä reissun aikana vilkaisemassa. Toiset kävi niissä vähän paremmalla menestyksellä ja toiset vähän huonommalla. Parhaat bileet oli keskiviikkoiltana kun mentiin klubille nimeltä Esparadis, jossa järjestettiin Fiesta Del Agua eli veden juhla. Jossain vaiheessa aamua tanssilattialle alkoi suihkuta vettä joka ilmansuunnasta paitsi koillisesta. Ei mennyt kauaakaan kun vettä oli jo rintaan asti ja lyhyimpien oli poistuttuva lavalta. Monet kuitenkin välttivät hukkumiskuoleman nousemalla pidempiensä olkapäille. Siellä sitä sitten uiskenneltiin veessä lumpeen lehden eessä ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana.

Fiesta del Agua

Porukka oli aika märkää

Matkaväsymys oli taas melkoinen ja nukkumatti kutsui luokseen parille ylimääräiselle hirren vedolle reissun jälkeen. Blogipäivityksen viivästymisen syynä ei kuitenkaan ole ollut fyysinen väsymys, vaan nettiyhteyden toimimattomuus. Melkein viikon evakko nettikahvilaan on osoittanut sen, että oli ihan hyvä veto ottaa oma kone mukaan. Sen verran mukavampaa on asioiden hoitaminen omasta huoneesta käsin.

Ibizan matka olikin sitten viimeinen reissu tähän vaihtoon. Jäljellä on enää kotimatka noin kolmen viikon päästä. Mara kulkee sen vähän pidemmän kaavan mukaan autolla koko Euroopan läpi ja Ville lentää kuudellakympillä Barcelonasta. Tupelle Döner-tatuointi ja lihavarras olkapäähän. Vete a saber!

Road Tripin jälkilöylyt

2007-05-21T12:52:00.001-07:00

Jotta Road Tripille saatiin sopivan pehmeä lasku, lähdettiin Valenciassa näyttämään turistiporukalle vielä hieman meininkejä. Päivä oltiin rannalla pelailemassa beachvolleyta ja käväistiin satamassa katsastamassa Americas Cupin mainingit, Tomas kun on melkonen seilori(purkkarit etc.), ja muutkin halusivat nähdä vilauksen tapahtumasta. Eipä siellä taaskaan mitään niin ihmeellistä ollut, hienoja jahteja ja paljon väkeä. Illalla suunnattiin erasmus-opiskelijoiden suosimaan tapas-ravintolaan, jossa on tullut joskus aiemminkin vierailtua. Siinä naposteltiin kaikennäköstä possusta suolakurkkuun ja hauskaa oli. Jugi ja Heidi matkasivat siitä Veronaan ja Tomas/Foppa- kaksikko jatkoivat espanjan valloitusta vielä pari päivää Barcelonassa.

Huppu heilumaan

Tapaspöytä a la Bodega Fila

Sulle tulee sellanen filosofinen fiilis

Viime viikonloppuna järjestettiin Erasmus-vaihtareiden futisturnaus Valencian futisjoukkueen harjoituskeskuksen kentillä. Oltiin mukana monikansallisessa joukkueessa, jossa oli edustusta Espanjasta, Kreikasta, Hollannista, Irlannista, Tanskasta ja tietysti Suomesta. Joukkueemme nimi oli kreikan kieltä ja se tarkoitti ei helppoa, vaan varmaa. Emme saaneet täyttä selvyyttä missä mielessä sanaa käytettiin ja mistä se juonsi juurensa, mutta suomen kielelläkin sillä on merkityksensä. 9 euron osallistumismaksu oikeutti ilmaiseen ruokaan ja juomaan, kahteen PS2-peliin sekä peliasuun, jonka jokainen sai omakseen. Ihan kohtuuhintaista hupia oli siis järjestetty.

Oikeassa alakulmassa peukku

Köyhien futareiden autoja

Alkulohkossa pelattiin kolme peliä. Ensimmäinen päättyi tasan 1-1, mutta kaksi seuraavaa voitettiin ja päästiin lohkoykkösinä sunnuntain jatkopeleihin. Aamupäivän puolivälierään oltiin menetetty pari hollantilaista kotimaahansa ja tanskalainen rannalle. Ilman vaihtomiehiä taisteltiin varsinainen peliaika 2-2 (huomioitavaa jatkossa, Villen tehot 1+1 ;)) ja voittokin oli lähellä. Edellisestä päivästä muuttuneet säännöt olivat kuitenkin meitä vastaan ja päädyttiin potkimaan pilkkuja. Ville asteli toisena vetäjänä pallon taakse näyttämään hollantilaisille, miten suomalaiset vetää rankkareita. Tällä(kään) kertaa viimeistely ei kuitenkaan ollut Litmasen Jarin tasoa ja maalivahdin aavistettua oikeaan kulmaan päättyi peli siihen. Aina ei voi voittaa. Ja käännetään sitä kauhaavalaista vielä kunnolla lapaluiden välissä ja paljastetaan, että joukkue joka meidät voitti, koostui puoliksi mimmifutareista. Sanotaanko näin, että joillekkin etelä-eurooppalaisille kyseinen häviö ei ollut se ihan kaikkein helpoin niellä. Vähänhän se jäi harmittamaan, kun meidät pudottanut joukkue hävisi turnauksen voittajille välierässä rankkareilla. Koko turnauksen voittokaan ei siis välttämättä olisi ollut kauhean kaukana... Mutta toisaalta, vaikka pohjakunto onkin luotu KuPS-Oravien tasoisissa ammattilaisjoukkueissa, olisimme tuskin jaksaneet pelata ilman vaihtomiehiä kahta kokonaista ottelua lisää.

Team Imemunaa ( Huom! kreikkaa)

Tappion jälkeinen suru hukutettiin maanantai-iltana Aleksin läksiäisten merkeissä. Kielikoulun porukalla mentiin aasialaiseen all you can eat-buffettiin syömään ja tuli siinä vähän viiniäkin maistettua. Villekin maistoi ensimmäistä kertaa sushia. Onhan se vähän sellaista näpertely-ihq-muotiruokaa, mutta ihan hyvää, täytyy myöntää. Vähän haikeilla mielin heitettiin hyvästit Aleksille, josta oli kuukausien varrella tullut yksi parhaista kavereista täällä Valenciassa. No nyt on ainakin majapaikka ja paikallisopas Kööpenhaminassa, jos ja kun sinne jossain vaiheessa matkustelee...

Aleksille kilisteltiin sahtia

Muuta ihmeellistä ei oikeastaan tälle ajalle olekaan mahtunut. Ranta, koulu ja sää on käsitelty jo sen verran moneen kertaan, että ei niistä enempää. Ahora nos vamos a Ibiza, hasta pronto!

Road Trip 27.4 - 8.5.2007

2007-05-13T12:25:00.000-07:00

Huhhuh, olihan semifyysisen rankka reissu. No eikös se niin mene, että rankka työ vaatii rankat huvit, ja jos ei tee töitä on juhlat koko ajan.

Valencian lentokentällä hypättiin Ford Focus C-Maxiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Rulluteltiin kahdestaan itärannikkoa pitkin Costa del Solille, jossa Italiassa pastaa pureskelevat Jugi ja Heidi, Suomesta nahkaa käristämään tullut Pauliina sekä Valencian(Vammalan) vahvistus Laura jo odottelivatkin meitä. Pari päivää myöhemmin mestoille pyörähti kanukki ja romaani, eli Tomas ja Fobba. Poikaporukalla sitten paineltiin Jugin, Fopan ja Tomasin kanssa etelärannikkoa Sevillaan, josta palattiin Granadan, Murcian ja Alicanten kautta takaisin Valenciaan. Yhteensä kilometrejä karttui melkein 2000km ja jopa ilman suurempia kommelluksia (siis auton kanssa). Matkan varrelle osui jos jonkinnäköisiä scenejä ja kaikenlaisia kovia juttuja.

Andalucian EK

Costa del Sol 27.4 - 3.5

Aurinkorannikolla majoituttiin Torremolinoksen keskustassa isossa apartamentoksessa. Asunnon hinta-laatusuhde oli varsin mainio (47e/6 yötä) ja lisäksi pihassa oli oma uima-allas. Torren scenestä kertoo varmaan riittävästi se, että ensimmäinen henkilö johon siellä törmättiin oli Tanssii Tähtien Kanssa- tuomari Mikko Rasila, joka aika ilmeisesti pelaa palloa omaan päätyyn. Kylän kyseisestä suuntautumisesta johtuen ei Torressa tullut kauheasti muuta tehtyä kuin lojuttua uima-altaalla. Yöelämässäkin käytiin lähinnä Torremolinoksen vieressä sijaitsevassa Benalmadenan kylässä. Siellä sattui reissun pahimmat peltikolaritkin mutta onneksi kohteena oli vain paikallinen vaimariukko huvipuiston törmäilyautoissa.

Je m'appelle Mikko - aika täpinöissä

Vapaa pudotus

Poika ja Ilves

Vappuaatto vietettiin perinteiseen suomityyliin paikallisen Finnpubin karaokessa. Niitten esitysten jälkeen on varmaan turha mennä sinne enää uudestaan, ainakaan Jugin ja Fopan :D Aikuinen nainen raikui heleästi Mieskuoro Huutajien suusta, ja kommentti: "ei ole 3 minuuttia koskaan tuntunut noin pitkältä ajalta" vain kannusti yhä vaikuttavimpiin suorituksiin. Eipä siinä juuri muuta ihmeellistä ollut, hyvä boogie oli päällä ja aika iloista pomppimista oli koko vappu. Ainoa miinus vapusta tuli siitä, että Fuengirolassa sijaitsevan Samin Pizzerian Samilla oli ilmeisesti venähtänyt vappu pitkäksi, koska ovella oli lappu "sairaslomalla", eikä sen vuoksi päästy syömään jättipizzoja. Onneksi Thelman pullapuoti ei kuitenkaan pettänyt ja saatiin sentää karjalanpiirakoita munavoilla. Ne tulikin nopeasti syötyä. Maukkaista munavoipiirakoista huolimatta Fuengirolan reissu jäi vähän heikolle tasolle, sillä melkein paikallinen opas (Ville) kadotti hieman suuntavaistoaan ja rannan etsiminen johti n.1km kävelyyn väärään suuntaan. Sitten alkoi sataa kaatamalla ja lähettiin takas kämpille. Ois se ranta sieltä kyllä oikeesti löytyny ;)

Hyvä boogie!

Sami on vähän espanjalaistunut

Hyvinhän se munavoi

3.-4. 5 Gibraltar/Tarifa

Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Iso-Britannian maaperää. Gibraltarilla huomattiin että ladsit osaa rahastaa turisteja, sillä meidän olisi pitänyt maksaa 40£ vuoren huipulle päästäksemme. Ei oikeastaan edes pahemmin haitannut, vaikka tällä kertaa jäi Gibraltarin kuuluisat apinat näkemättä, kun auto oli jo valmiiksi täynnä samaisia eläinkappaleita. Sentään sää oli kirkas ja näimme 15 mailin päässä olevan ebonien luvatun mantereen.

Eletään se yhessä

Union Jack

Apinakallio

Zulu ei oo pulu, hän on afrikkalainen

Gibraltarilta matkattiin Tarifalle, joka on Euroopan eteläisin kärki ja surffaajien suosiossa kovan tuulen takia. Siellä oli siis hyvä hippiscene, mikä näkyi heti hostelliin löydettyämme. Viereisessä huoneessa joku rämpytti kitaraa koko illan ja muutenkin meininki oli aika leppoisaa. Hostellin väki teki korttitemppuja ja poltteli jotain tupakkaa vahvempaa melko tiiviisti. Siellä ei ihan hirveästi ilmeisesti muutenkaan jakseta ressailla mistään maallisista asioista, sillä opasteet hostellillekin oli melko vapaasti tehty, "kadulla jolla hostelli sijaitsee ei ole nimeä, mutta kulmassa on punainen talo". No, talo oli kyllä, mutta ei siinä kulmassa missä piti, eikä hostellilla ollut mitään kylttiä ovessa tai talon seinässä. Lopulta paikka löytyi kuitenkin ja päästiin nauttimaan Tarifan hiekkarannasta. Rannalle päästyä ei tarvinnutkaan enää ihmetellä miksi paikka on surffareiden suosiossa, oli meinaa melkonen myräkkä. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli. Tarifalla tehtiin myös reissun toinen julkkisbongaus kun löydettiin Lionel Richie ottamassa möykkämehua huppu heiluen el localissa.

Costa del Surf

Lionel levytystauolla

Tarifalla yövyttiin vain yksi yö ja siitä jatkettiin kohti Sevillaa.

4.-5. 5 Sevilla

Sevillassa paikallisopas onnistui Fuengirolaa paremmin ja autopaikka löytyi nopeasti samasta hallista, jonne auto oltiin parkkeerattu perhelomalla joulun aikoihinkin. Parkin löydyttyä otettiin kamat taas vaihteeksi kantoon ja paineltiin kartan kanssa kohti hostellia, joka löytyi välittömästi, vaikka hostellin nimi olikin epähuomiossa jäänyt varmistamatta. Sevilla oli ehkä kaikkein "kaunein" tähän mennessä nähdyistä Espanjan kaupungeista. Paljon hienoja rakennuksia ja idyllisiä kapeita katuja. Kierreltiin ilta kaupungilla, käytiin syömässä (Sevillassa ei kannata syödä kebapia, se on kallista ja sitä on vähän tarjolla), ja mentiin melko aikaisin nukkumaan.

Euroopan 3. suurin kirkko

Aamusta herättiin aikaisin, syötiin hostelliaamupalaksi varsin maittavat setit ja kierreltiin taas muutama tunti kaupungilla. Katsastettiin mm. Sevillan kuuluisin nähtävyys eli jättimäinen katedraali sekä härkätaisteluareena. Puoliltapäivin nostettiin taas kytkintä ja otettiin suunnaksi Granada. Rakennusten lisäksi Sevillasta jäi mieleen kaupungilla juopotelleet teinit, joiden meininki veti vertoja jopa kotisuomen tulevaisuuden toivoille.
Yksinkertaisella ääntenenemmistöllä valittiin Sevilla Espanjan ykköskohteeksi romanttiselle viikonloppulomalle (jos sitä joskus vaikka alkais seurustelemaankin...).

Jesse on pidetty henkilö Sevillassa

5.-6.5 Granada

Granadassa vietettiin vaihtovuoden ensimmäinen hotelliyö. Kaikki hostellit kun sattuivat olemaan täyteen buukattuja, vaikka turistikausi ei ollut vielä edes alkanut. No halvalla päästiin kuitenkin (24e/yö) ja olihan kerrankin edes kunnon suihkut ja sängyt, ja telkkarikin kaiken hyvän lisäksi. Illalle oltiin suunniteltu vierailu ehkä yhteen tulevaan maailman ihmeeseen, La Alhambraan. Linnoitus jäi kuitenkin illalla näkemättä, sillä paikka oli siltä päivältä loppuunmyyty. Olisi siis kannattanut lukea Lonely Planetia tarkemmin ja varata liput netin kautta etukäteen (vinkki myös muille, jotka Granadaan aikovat). Ei me siitä kuitenkaan lannistuttu, vaan päätettiin mennä aamusta uudestaan. Vaihdettiin linnoitus kaupunkikierrokseen ja pyörittiin ympäri keskustaa. Auton parkkeeraus laillisesti tuottaa Espanjassa yleensä aika paljon vaikeuksia, joten päätimme jälleen etsiä parkkihallin. Halli löytyi ja Jugi palkittiin auton sammuttamisen kruunaamattomaksi kuninkaaksi 4 onnistuneen suorituksen jälkeen. Myönnettäköön, että oli ehkä kapein parkkihalli ikinä. Granadassakin syötiin kebapia. Me voitaisiin kohta varmaan aloittaa sellanen palsta, missä arvioidaan espanjalaisten kaupunkien kebap-ravintoloita, alkaa sen verran jo olemaan kokemusta siltä alalta.

Ile laita dona tilille ni ostetaan tää linna

La Alhambra

Kaupunkikierroksen jälkeen palattiin taas aika aikaisin hotellille, koska aamulla oli edessä aikainen herätys ja taas melko pitkä siirtymä autolla. Syötiin aamulla aamupalaa klo 7.30 auton takakontista, koska hotellimajoitus ylitti budjettia sen verran, että jostain oli pakko kiristää menetetyt rahat takaisin. Vähän siinä ohi kävelleet japanilaiset ihmettelivät, mutta mitäpäs siitä. Hyvät aamupalat oli. Palastelun jälkeen ajettiin Alhambralle, jossa odotti 45min jonotus, joka kuitenkin osoittautui kannattavaksi ja lopulta päästiin kuin päästiinkiin pällistelemään aikas isoa linnoitusta.

Jonossa oli n. 1000 ihmistä klo 8 aamulla

Rautanen jalkoväli

Opiskelijoiden aamupala...

...ihan mukavissa maisemissa

6.-8.5 Alicante

Samantien Alicanteen saavuttuamme huomasimme että paikassa vallitsee hyvä lomailuscene. Ranta on erittäin hyvässä kunnossa ja sitä riittää. Muutenkin paikka osoittautui jollain tavalla tyylikkäämmäksi kuin turismin runtelema Aurinkorannikko. Alicante oli reissun ensimmäinen etappi, jossa yövyimme kaksi yötä ja jossa pääsimme hieman leputtelemaan kaasupolkimen polkemisesta väsyneitä jalkoja. Illalla saatiin tekosyy pistää hyvä boogie päälle kun Foballa oli syntymäpäivät. Seuraava päivä menikin sitten ihan rentoutuessa altaalla ja rannalla, vaikka toisille beachvolleyn pelaaminen hieman heikossa hapessa saattaakin olla täyttä työtä.

I'm levidading, I'm in di air

Kuluneen sanonnan "väsyneinä mutta onnellisina" mukaisesti lopetimme road trippimme Valencian lentokentälle. Autokin oli paria naarmua ja palanutta kytkintä lukuun ottamatta priimakunnossa. Espanjaan eksyville voidaan suositella autolla reissaamista ja vuokraamista lämpimästi. Lysti on melko halpaa ja paikat tulee nähtyä paljon kattavammin kuin muuten. Tieverkostokin on laadukas eikä ajaminen ole loppujen lopuksi sen ihmeellisempää kuin Suomessakaan. (Kts. halvimmat autot osoitteesta www.doyouspain.com)

Muilla oli vaikeuksia liikenteessä

Reissu jatkui vielä pari päivää Valenciassa, mutta siitä seuraavalla kerralla. Nyt eletään, teik it iisi!

Idols-Ari ja Maajussi-Teemu ovat hevikavereita!

2007-04-26T12:13:00.000-07:00

Aamulla kouluun, iltapäivällä rannalle, beachvolleyta ja beachfutista, illalla lenkki ja nukkumaan. Viimeiset puolitoista viikkoa on noudattanut aika pitkälti samaa kaavaa. Aurinko on paistanut ja mukavaa on ollut. Tällaista vaihto-opiskelun kai kuuluukin olla...

Maalaismaisemaa Saguntosta

Tuli muuten tuossa yhtenä päivänä vietyä espanjan opettajalta yöunet. Siihen riitti suomalaisten tv-formaattien kruununjalokiven esitteleminen. Nyt siis Maajussille Morsian (Una novia para el granjero) tunnetaan ainakin Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Australiassa, Usa:ssa, Puolassa ja Tanskassa. Oli siinä hieman selittämistä kun yritti espanjaksi kertoa, että suomessa on tv-sarja jossa farmareille etsitään vaimokkeita. Ollaan kuulemma vähän outoa kansaa. Siinä vaiheessa kun olisi vielä vetänyt ässän hihasta ja kertonut uutisen: "Matti sanoi minulle että maistun paremmalta kuin uuniperunat." Ei olisi opettaja nukkunut viikkoon. Tehtävänä oli siis kertoa jokin mielenkiintoinen uutinen omasta kotimaastaan.

Billy meinasi kuolla, vaikkei ollut edes vielä pimeää

Normaalikaavasta poiketen vuokrattiin maanantaina fillarit. Tällä kertaa suuntana oli pohjoinen ja alle saatiin 2,5e/vuorokausi maastopyörät. Pyörien hinta korreloi niiden laatua aika tarkasti. Nyt oltiin kuitenkin paremmin valmistautuneita kuin viimeksi ja mukana oli renkaanpaikkausvälineet ja jotain muitakin työkaluja. Tässä vaiheessa pitää kai taas sanoa jo perinteiseksi muodostunut, "mutta kuinkas sitten reissussa kävikään..."

Folken Matkassa

Vähän niinku Suomenlinnassa, pussikaljat vaan puuttu

Puolilta päiviltä lähettiin reissuun ja mukaan lähti meidän lisäksi Jukka, Tuomas, Aleks ja Billy (Chris Tucker). Taaskaan ei lähdetty neuvoja kyselemään, eikä karttoja katselemaan, mutta määränpää löytyi silti hyvin. Ongelmia aiheutti ainoastaan hieman epämukavat penkit, +25c lämpö, yksi joki, jokunen aita, rautatie ja Billyn pyörän poljin, joka yritti lähteä omille teilleen vähän väliä. Joskus klo 18 saavuttiin n.30km Valenciasta pohjoiseen sijaitsevaan Sagunton kylään ja päästiin pällistelemään paikallista linnoitusta. Siellä kierreltiin ja katseltiin maisemia, kunnes oli kotiinlähdön aika. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli, ja pyörällä liikkumista ainakin täällä voi kyllä suositella lämpimästi. Halpaa ja hauskaa hommaa.

Ylityksiä matkan varrelta, Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Koska paluumatkasta oli tulossa raskas, käytiin hakemassa vähän energiaa Burger Kingistä. BK:n pihassa Billy huomasi ilokseen, ja muidenkin iloksi, että polkimesta oli pudonnut pultti joka piti sitä kiinni pyörässä. Nyt ei sitten ollut yhdessä pyörässä poljinta ollenkaan. Etsintäpartio lähti metsästämään kadonnutta osaa ja viimein se sitten löytyikin. Kello vaan tikitteli jo siinä vaiheessa lähes yhdeksää ja alkoi pimeäkin tulemaan. Eikä sillä pyörällä pystynyt silti kunnolla polkemaan koska poljin oli auttamasti jo rikki. Billykin oli jo vähän peloissaan, sillä hämärän tullessa musta mies kuolee aina ensimmäisenä kauhuleffoissa. Käskettiin poikaa vaan hymyilemään, ettei katoa näköpiiristä. Yön pimeydessä poljettiin tuttuja ja vähemmän tuttuja reittejä Valenciaan.

Jugi ja Billy muurilla

Castillo de Sagunto

Ei eksytty pimeässkään

On se vaan kumma, että noissa reissuissa aina vaan sattuu ja tapahtuu, vaikka ihan ihmisiksi ollaan. Toisaalta, muutenhan täällä olisikin tylsää kuin Kuopion torilla.

Seuraava päivitys Andalucian Road Tripin jälkeen joskus toukokuun puolella, Hasta La Vista!

3. - 17.4 Ossi ja Janne kylässä

2007-04-18T12:27:00.000-07:00

Ei jaksais jokaista postausta aloittaa kertomalla keleistä, mutta vaihtopaikkaa valitessa yhtenä kriteerinä oli rantakelit, joita meille ei ole pahemmin suotu. Ja toisekseen suomalaiset puhuu aina säästä eli mitä sitä hyvää puheenaihetta vaihtamaan. Koko kahden viikon aikana taisi olla yksi puolipilvinen päivä, muuten satoi vettä tai säätiedotus vaan lupaili thunderstormeja. No klassisestihan siinä loppujen lopuksi kävi, sillä säät muuttui saman tien kun Janne ja Ossi lähti maasta. Nyt onkin pystyny käymään beachillä joka päivä ja luultavasti kelit vaan kuumenee entisestään.

Tiistaina 3. päivä otettiin bussi kohti Barcelonaa jonne Ossin ja Jannen oli tarkoitus saapua myöhemmin samana yönä. Siinä odotellessa meillä oli aikaa käydä konsultoimassa Lauran kanssa, joka oli Villen tuttu Helsingistä, mutta paikallinen natiivi kuitenkin. Siinä sitä kyseltiin ummet ja lammet Barcelonasta ja päällimmäisenä neuvona mieleen jäi taskuvarkaiden varominen. Ja kuinkas sitä sitten reissussa kävikään...

Plaza Catalunya

Puolenyön aikoihin otettiin pojat vastaan Barcelonan pääkadulla ja suunnattiin hostellille. Ovipuhelimeen myöhemmin legendaarisiksi muodostuneet taikasanat "Hola, onehundredandnine" ja käytiin nakkaamassa varusteet huoneeseen. Huone oli aika perinteinen hostellihuone, ei mikään erikoinen, mutta kuitenkin ihan riittävä meiän vaatimuksiin. Ekana iltana käytiin vaan nauttimassa yhet oluet (Barcan halvin kalja, 6e/pullo) ja mentiin aikaisin nukkumaan, koska seuraavalle päivälle oli suunniteltu pitkähkö kaupunkikierros. Keskiviikkona heräiltiinkin hyvissä ajoin ja painettiin kaupungille, turisti-infosta haettiin taas uus kartta kouraan ja lähettiin kiertelemään. Matkan varrella nähtiin katedraali, satama, vuoden 1992 olympia-areenat ja ennen kaikkea koko Barcan suurin nähtävyys; Linna. Loput nähtävyydet jätettiin seuraaville päiville, koska pelättiin Jannen akillesjänteiden puolesta. Illalla kateltiin irkkupubissa kuinka Valencia näytti Chelsealle miten jalkapalloa pelataan, ja kierrettiin muutamat cervezeriat. Samana iltana myös Villen lompakko löysi uuden onnellisen omistajan, joka oli sitten löytänyt myös käyttöä sen sisällölle. Kiitoksia vaan Lauralle varoituksista ;)

Messevän kokoinen museo

Tori on tiukasti hallinnassa

Torstaina kävästiin pelkästään kauppakeskuksessa kiertelemässä, koska sammakko ei ollut loikkinut tarpeeksi innokkaasti ja vettä tuli taas taivaalta. Ilta meni omalla porukalla hostellihuoneessa tarinoita kertoillessa, sekä ruisleipää ja salmiakkia syödessä. Tuli siinä vähän minttuakin maistettua, mutta kovastakaan yrityksestä huolimatta Ossi ei kuitenkaan päässyt kihertämään kuin mursu. ( Ossi ei siis saanut tyttöä ajamaan selkäkarvojaan)

Ossi jäätävässä kunnossa

Perjantaina käytiin tutustumassa Camp Nouhun ja Barcan futismuseoon. Litti oli jäänyt vähän turhan pienelle huomiolle, ja muutenkin suomikuvaa oli kohotettu hieman oudosti. Esillä oli valokuva, jossa miehet potkivat palloa hangessa ja kuvatekstissä mainittiin että kuva on jostain 60-luvulta Eerikkilästä. Näin siis Suomessa, ainakin espanjalaisesta näkökulmasta. Stadionilta suunnattiin keskustaan katsastamaan "Sagrada familia" eli iso katedraali keskustassa, Gaudin talot (ei löydetty) ja tietysti Jönkkis (Torre Agbar). Olihan siellä ihan vaikuttavan näköisiä rakennuksia ja muutenkin nättiä. Perjantaina ei ees satanut ihan koko aikaa.

La Sagrada Familia - Pyhä Perhe

Jönkkis takaapäin

Suomifutista painiotteella

Uusi Kenttä - Camp Nou. On se jätkä taikuri.

Iltamenoihin saatiin seuraksi pari ruotsalaista mimmiä ja pari iranilaista kaveria. Sovittiin että lähetetään maililla kuvia, mutta ei oo pojista kuulunu. On viestit jääny ilmeisesti Supon haaviin.
Illalla päädyttiin Barcan vanhimpaan baariin ja muutenkin oli tosi hauskaa. Lisäksi perjantai-iltana koettiin nuorisohostellille aikas eriskummallinen juttu. Klo 23 kuulemma alkaa hiljaisuus, ja sen jälkeen ei hostellissa saa meluta. Anteeks vaan sille naapurihuoneen rouvalle, ei tarkotettu pahaa, mutta jos maksaa alle 20e/yö saattaa vähän joutua myös sopeutumaan. Siis jos huone maksaa. Ei rouva. Tai niin no kait sitä molemmissa tapauksissa joutuu sopeutumaan.

"Adriaaaaaaaaaaan!!!!"

Heppa ja hyvä meisinki

Valenciaan palattiin lauantaina alkuillasta junalla. Mentiin illalla halpaan kuppilaan kattomaan Valencian peliä ja syömään vähän tapaksia. Ne tapakset sitten jäikin poikien viimeisiks Valenciassa. Jannelle, Ossille ja Maralle iski jonkin sortin ruokamyrkytys ja lisää glooriaa lomaan. Salmonella se ei vissiin kuitenkaan ollu, kun kaikki on nyt jo enemmän tai vähemmän kunnossa. Vasten vatsan tahtoa taisteltiin kuitenkin sunnuntaina kattomaan Levante-Real Betis kaupungin pienemmälle stadionille ja saatiin vähän sisältöä siihenkin päivään. Pelistä ei juurikaan kerrottavaa jäänyt, mutta olihan se silti vierailu La Liga-stadionille.

Vaimari päällä - satoi tai paistoi

Passiivisten kelien ja aktiivisesti toimivien suolten saattelemina käytiin shoppailemassa, kattomassa Valencia-Chelsea Mestallalla, kierrettiin vanhassa kaupungissa, kateltiin leffoja, pelattiin pokeria, syötiin paellaa jne. Mestareiden liigan puolivälierä oli hieno kokemus siihen asti kunnes Chelsea rankaisi yliajalla. On se vaan kummallista, että sillä joukkueella voi aina käydä tuuri. On se niin väärin. Viikon jälkeen on myös helppo todeta, että Valenciassa ei ole oikeastaan mitään tekemistä jos kelit on huonot. Ossi lensi sunnuntaina Roomaan, jossa oli ollut koko viikon +23, ja Janne jäi Valenciaan vielä pariksi päiväksi. Roomassa alkoi satamaan vettä ja tänne tuli helle. Sunnuntai-illalle oli vielä liput Valencia-Sevilla sarjapeliin ja maanantaina käytiin kattelemassa America's Cupin kisa-aluetta ja yritettiin nähä pari lähtöäkin. Poikien lomalle sopivaan tyyliin kisat peruttiin maanantailta, koska oli liian tyyntä. Ei siis nähty niitäkään. Maanantaina ja tiistaina sää kuitenkin siis suosi Valenciaa ja Jannekin pääsi nauttimaan edes päivän verran Valencian hiekkarannasta.

Paella on sittenkin hyvää

America's Cup 2007

Puta de madre, puta de madre, puuutaaa deeee maaadreee

Ois kai tollanen parin viikon loma voinu mennä melkein kaikin puolin paremminkin, mutta mahtuihan siihen kuitenkin paljon hauskoja hetkiä ja hienoja tapahtumia. Ja nähtiin ainakin futista melkosen reippaasti. Seuraavalla kerralla sitte paremmalla tuurilla. Zap n´Go.

Esa Mäkelä wannabee

Viikko 13, Synttärit ja Tulijuoksu

2007-04-01T05:56:00.000-07:00

Tule Valenciaan vaihtoon ja saat nauttia auringosta joka päivä...! ...Tai sitten ET!! Menneellä viikolla saattoi jo jossain vaiheessa luulla tulleensa Britanniaan vaihtoon. Vettä on satanut jokaisena päivänä ja lämpömittari ei ole kertaakaan heilahtanut yli +15 asteen. Onhan se vähän huvittavaa, että Helsingissä on melkein 10 astetta lämpimämpää kuin täällä. Meinattiin jo välillä lähteä kotiin lämmittelemään...

Koko kevään syyssää, vettä sataa ja kaikkia...

Yhtenä iltana törmättiin kaupungilla joihinkin Espanjalaisiin mimmeihin, ne halus jutella meiän kanssa kun kuulemma osasivat puhua englantia. No sillä mittarilla me ollaan varmaan jo espanjankielen maistereita, mutta eihän se mitään haittaa. No kuitenkin, tytöt olivat aikas innoissaan siitä, että ollaan Suomesta ja halusivat että kokkailtaisiin niille joku ilta suomalaista ruokaa ja ne sitten tekis joku kerta meille paellaa. Ne ei oikeen tykänny ku Mara sano, että paella on pahaa. Aateltiin että voitais tehä niille vastineeks kalakukkoa. Vois muikkukukko vähän herättää ihmetystä...

Perjantai-iltana juhlittiin Isauren ja Villen yhteissynttäreitä täällä meiän kämpillä. Porukkaa oli ihan mukavasti paikalla ja ihan kivat kekkerit oli taas. Opittiin taas kaikkea uutta hauskaa erilaisista maista ja kulttuureistakin. Sellanenkin juttu kuultiin, että Uosukaisen Topinkin kannattais suunnata bensarallinsa ennemmin Libyaan kuin Venäjälle. Siellä bensa maksaa kuulemma 8 senttiä/litra.

Kaikki sammuu

Aleks Tanskasta, Ahmed Libyasta ja Der Alte

Täälläkin alkaa nyt pääsiäisen vietto. Se alotettiin eilen "correfocilla" eli "tulijuoksulla". Jotain "paholaisia" biletti keskustassa rumpujen tahtiin ja syöksi tulta. Joku ilotulituskin oli taas vaihteeks järjestetty. Ei näistä aina ota ihan selvää mitä näiden päässä liikkuu. Jotenkin tuntuu et nää asiat vedetään täällä välillä vähän överiks. Jännä nähä mitä toi varsinainen pääsiäinen tuo tullessaan. Ilmeisesti kyseessä ei oo mikään hiljentymisen ja rauhoittumisen fiesta vaan jotain ihan muuta. Vielä kun Janne ja Ossi on tuomassa Suomesta oman lusikkansa siihen soppaan, niin mitä tahansa voi olla odotettavissa. Ens viikko menee siis lauantaihin asti poikien kanssa Barcelonassa ja siitä sitte jatketaan vielä toinen viikko täällä. Eikä varmaan tuu taas yhtään viihdyttyä ei...

Correfoc

No Entiendo

Palauttelua Fallaseista ja Tour De Valencia

2007-03-25T14:30:00.000-07:00

Tuntuu ettei vieläkään oo päässy yli Fallas-viikon aiheuttamasta univelasta. Sen myötä viime viikko olikin melkoista hiljaiseloa, lähinnä tuli nukuttua ja opiskeltua. Opiskeleminenkin tuntu aika hankalalta ja yhdellä kielitunnilla meinasi usko koko kielen oppimiseenkin jo mennä. Epätoivo on kuitenkin taas voitettu ja uuden verbikirjan avulla koitetaan taas sisäistää ja oppia uutta. Sitä uutta meinaa vaikuttaa tässä kielessä olevan ihan riittävästi.

Alkuviikon lepäilyn jälkee päätettiin perjantaina sitten toteuttaa pyöräreissu jota jo aiemminkin oltiin suunniteltu. Mittarissa +20c ja aurinko paistoi, into pinkeenä paineltiin ennen puoltapäivää pyörävuokraamolle ja napattiin alle hybridit, joilla lähdettiin painelemaan kohti etelää. Määränpäänä oli Albuferan luonnonpuisto. Mitään tarkempaa suunnitelmaa ei oltu tehty, suunniteltiin vaan että kohti etelää ja sitten nähään mitä nähään. Luonnonpuisto alkaa noin 10km Valenciasta ja jatkuu noin 30km päähän. Kyseltiin vuokraamosta renkaan paikkaamiseen välineistöäkin, mutta kaikki tarvikkeet olivat päässeet loppumaan. Ja mitähän sitä sitten reissussa kävikään...

Ei ollu viittä leipää eikä kahta kalaa, mutta hyvät eväät kuitenkin

Pienimuotosen "palaverin" jälkeen saatiin yhteinen suuntima sovittua ja matka pääsi alkamaan. Matka taittui aika verkkaiseen tahtiin kun ensimmäisen tunnin jälkeen oltiin edetty ehkä kaks kilometriä. Ilmeisesti Valenciasta on tarkoitus poistua vain jalat edellä, sillä sen verran vaikeeta oli kaupungista löytää tietä ulos. Mutta eihän tänne olla mitään neuvoja tultu kyselemään eikä karttoja katsomaan! Noh pitihän sitä konsultoida Suomeen asti että miten sinne puistoon oikeen löytää. Loppujen lopuks persmutulla se Albuferan luonnonpuisto löytyi ja oli kyllä hienoa seutua. Harvemmin sitä tosin on Suomessa tullu metsästä otettua kuvia mutta täällä päin maailmaa kataja on aika harvinainen ilmestys. Pyörällä matkustaminen oli varsin positiivinen kokemus, näki paljon maisemia ja luonnonpuistossakin pääsi liikkumaan tosi kätevästi. Matkan varrelta löytyi myös pari varsin mukavaa rantaa, joilla käytiin vähän heittelemässä leipiä ja munalukkoja. Aallokko tosin vähän häiritsi, mutta oli se ihan hauskaa hommaa.

Rantaviivaa

Prätkähiiret (huomaa Sekaisin Marasta kampaus)

Hyppytunti

Reissun ihan loppupäässä spotattiin metiköstä golf-kenttä. Sinnehän sitä piti mennä näyttämään Garcialle että miten sen swingin kuuluu todellisuudessa lähteä. Kurvattiin pyörät parkkiin bemarien ja mersujen viereen ja paineltiin shortseissa ja t-paidoissa rangelle antamaan pallolle kyytiä. Vaihteeks tuli pientä tuijotusta paikallisilta salarymaneiltä että ketä kaikkia tänne oikeen päästetään pelaamaan. Pikkumiinuksena takaraivossa painoi juuri puhjennut pyörän takarengas ja tuleva 30km polkeminen sen kanssa. Liekö se syynä kun lyönnit ei oikein lähteneet?

Optimaalinen yläruumiin kierto

Mestari ja oppipoika

Takaisintulomatka kallistui tosissaan hieman urheilun puolelle kun piti polkea yksi pyöristä takaisin puhjenneella renkaalla. Vedettiin pitkää tikkua siitä kuka lähtee pyörän kanssa bussilla Valenciaan, Ville hävis, mutta bussikuskin mukaan pyörän kuljettaminen bussissa on IMPOSIBLE! Taksia ei jaksettu alkaa soittelemaan kun ei siihenkään oltais varmaan mahduttu. Lähettiin sitte vuorovedolla polkemaan vanteella kohti kaupunkia. Jossain vaiheessa matkaan liittyi myös amerikkalainen Mark joka kyseli että "Can I ride with you ? ". Oltiin ilmeisesti sen verran vakuuttuvan näköinen pyöräjengi. Siinä kyseltiin että onko pojalla tarpeeks cojoneita liittyä posseen. No Mark kerto sitten että poliisit oli just pysäyttäneet sen ja väittäneet että sillä on pommi repussa. Kaveri oli eksynyt etsiessään Albuferaa ja luvattiin sitte auttaa eksynyt lammas kotiin. Loppumatka pyöräiltiin sitten Markin ja puhjenneen renkaan kanssa.

Maasto-osuudella

Saatiin palautettua pyörät 10min ennen liikkeen sulkemista ja sanottiin, että rengas puhkes just äsken eikä se ollut haitannut yhtään. Sillä renkaalla ei varmaan kukaan muu enää pysty ajelemaan. Suunnattiin sitte kaikkemme antaneina palkitsemaan itsemme Kebabeilla ja päätettiin että täytynee tehdä toinenkin reissu jossain vaiheessa.

Paistoi se aurinko taas risukasaankin

Las Fallas!

2007-03-20T12:42:00.000-07:00

JaahasJaahas, kai se on pakko kirjottaa uutta päivitystä kun tohon kävijälaskuriin tulee hittejä kovempaan tahtiin kuin kokoomus sai ääniä. Tai sitten joku vaan hakkaa refreshiä, mikä taitaa olla todennäkösempää...

Elikkäs viime viikko meni siis melko pitkälti noiden otsikossa mainittujen kemujen pyörteissä. Las Fallasit ovat Valencian alueen omat kekkerit, joilla juhlitaan kevään tuloa ja San Josen päivää (joku suojeluspyhimys tai jotain). Juhlat kestävät helmikuun vikasta päivästä maaliskuun 19.päivään, varsinainen huipennus ajoittuu 15.-19.päivien väliin. Luotettavista tietolähteistä kuullun informaation mukaan kaupungin väkiluku kuusinkertaistuu kemujen ajaksi, siitä voi varmaan päätellä millainen tungos ja humu täällä on ollut. Muutenkin on tullut harrastettua espanjalaista kulttuuria isolla kädellä. Vai olikos se että suomalaista kulttuuria harrastetaan isolla kädellä? No kuitenkin viime viikolla tuli käytyä katsastamassa mm. Flamenco-show sekä härkätaistelu.

Pepe Plaza de Torosilla

Muutaman sanan joutuu kirjoittamaan noista edellä mainituista espanjalaisen kulttuurin helmistä. Yhteistä molemmille häppeningeille oli se että maalaispoika-suomalaiset poistuivat aika huuli pyöreinä sieltä, vaikka kuinka joviaalisti yritti paikoillaan olla. Jos ei vaan ymmärrä, niin ei ymmärrä.

Härkätaistelussa ensin härkää kiusataan näyttämällä sille törkeän vaaleanpunaista pyyhettä, joka saa varmasti härän veren kiehumaan. Sitten joku punkero äijä hevosen selästä tökkii selkään keihäällä ja lopuksi Timo Silakka niittaa miekan selkärankaan. Ihme että Espanjassa kritisoidaan paljon härkätaistelujen mielekkyyttä. Täytyy sanoa että sympatiat oli koko ajan torojen puolella että osuis niihin keikuleihin. Istumapaikat oli tosin loistavat kun oltiin niin ovelia että varattiin liput netistä. Pepet vaan kyseli että mitäs miehiä täällä paikallisten käyrien kanssa painaa menemään. Hah bingotappio on kuitattu! 1-1 käyrät vs. me.

Epäreilu pullukka tökkii härkää selkään

Purista perseellä normaalisti!

Sitten se Flamenco. Mitäs siitä. Jos meiltä kysytään niin joku vanha patu kiekuu tuskissaan ja sitten joku mimmi jorailee siinä edessä. Se ei oo ees vähissä vaatteissa. Ei me ainakaan sitä jaksettu katella. Onhan toi ehkä vähän rumasti sanottu, mutta toisaalta, ei olla kyllä tosiaankaan menossa uudestaan. Nää on vissiin niitä juttuja, jotka espanjassa on nähtävä vaan sen takia että on täällä. Ei mistään muusta syystä. No joo, Maran mielestä se oli "ihan OK", mutta Ville ei kauheesti syttyny.

Syvälle sydämeen sattuu

Keskeinen osa Fallaseita on pommit, ilotulitukset ja paperimassasta tehtyjen "Fallojen" polttaminen. Vois olla Suomessa vähän nihkeetä turvamääräysten kanssa kun ne Fallat tosissaan poltetaan sijoilleen katujenristeyksiin. Lähimpien parvekkeiden asukkaat saa nauttia kivoista leirinuotioista.

Plaza Ayuntamiento- Fallas 07

Vähän niinkun Porvoossa olis

Täytyy sanoa että uskomattomimmat ilotulitukset oli mitä ollaan ikinä nähty, ja niitä oli siis joka päivä. Luonnollisesti sen lisäksi, että jokaisena maaliskuun päivänä oli päiväilotulitus "mascleta". Kyllä sitä vähän ihmettelee kyseisten tulitusten järkevyyttä, kun samaan aikaan tietää kuinka köyhiä espanjalaisetkin oikeastaan ovat. Taivaalle ammutaan miljooniatsiljoonia euroja. Siis onhan se räjäyttely ja paukuttelu kyllä hauskaa, mutta ehkä kuitenkin sellanen perus Suomen uusivuosi*4 riittäis. Jossain vaiheessa alkaa siitäkin kuitenkin jo vähän menemään maku. Rentoutta ei myöskään lisää se, että paikalliset lapset ja nuoret (ja aikuiset) ampuvat raketteja silmittömästi väkijoukkoihin ja heittelevät pommeja mihin sattuu. Rehellisesti sanottuna täytyy olla ihan tyytyväinen ettei kenellekään sattunut mitään. Täällä ei oo Teesiä myymässä suojalasejakaan. Jos sen meiningin haluaa ymmärtää, on se nähtävä itse.

Hienoimmat ilotulitukset ikuna

Las Fallas oli kyllä mahtava ja kaikenlaista tuli nähtyä ja häröiltyä. Tuli grillailtua kattoterassilla pariiin otteeseen, käytyä katubileissä ja osallistuttua omiin kotikemuihin. Valencia näytti myös vaarallisemman puolensa kun Ville ja Hemmo joutuivat rötösmiesten uhreiksi. Tosin onneksi kohteena oli tällä kertaa "vain" uunituore pizza. Sen verran oli pojilla kuitenkin nälkä että pienet käsikähmät saatiin aikaiseksi ja kostoretkeäkin suunniteltiin.

Oikealla Norjan Pulkkinen + muuta juhlakansaa

"Hei mimmit miten menee?" -Samuel Saksasta

Katubileiden huumaa

"Madre Mío, me gusta mucho la polla" -Estephanie, kielikoulun proffa

Tupe, Mara (se toinen) ja Olga maailman parhaalla pizzalla

Nyt kun viimeisetkin Fallat on poltettu maan tasalle ja turistit häipyneet kaupungista, on aika palata takaisin sorvin ääreen. Espanjan oppiminen vaatii vielä ehkä pientä hienosäätöä, vaikka runsaasti erikoissanastoa alkaa olla hallussa. Por ejemplo, Marakin osaa jo kysyä rullatuolissa olevalta henkilöltä syitä tuoliin joutumiselle. Syvät pahoittelut sille mukavalle espanjalaiselle, ei muistella pahalla! Tästä kohti uusia seikkailuja.

Grillailua katolla. Alhaalta Samuel, Clara, Sämpy, Heppa, Hemmo, Jugi, Tupe, Mara ja Isaure
Kiitos hauskoista hetkistä ja kutsusta Zaragozaan!

Still going strong

Vaihtarin arkea

2007-03-11T13:17:00.000-07:00

Viikko on kulunut kieltä opiskellessa, futista katsellessa ja hyvistä säistä nauttiessa. Rantakausikin tuli viikonloppuna avattua, kun lämpömittari tikitti sellaista 22+. Kielikurssi saatiin aloitettua intensiivisesti käymällä koulussa jokaisena päivänä. Tunnit sisältävät paljon keskustelua, improvisointia sekä kielioppeja. Kyllä siellä yhdellä tunnilla opeteltiin Flamencoakin, koska "jokaisen joka asuu Espanjassa täytyy osata ainakin yksi liike". No nyt osataan sekin. Kurssin tuoma rutiini kielen käyttöön on alkanut kantamaan hedelmää jo vapaa-ajallakin eli kurssiin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen.

Baywatch: Hasselhoff ja Arima

Perjantai-iltaa viettämässä Laura, Eiki, Federica, Désirée ja Isaure

Tiistaina oltiin Mestallalla katsomassa Valencia-Inter Champions Leaguen peliä. 0-0 päättynyt matsi ei pelillisesti ollut kovin erikoista, mutta tunnelma stadionilla oli varsin hyvä. 55000 katsojaa takas aikasen hyvän meiningin. Materrazzi sai oman osansa katsomon ylimääräisestä energiasta ja aina Materrazzin koskiessa palloon alkoi valtava vihellyskonsertti ja "Hijo de puta"- yhteislaulu. Ottelun lopun tapahtumat jäivät paikanpäällä vähän hämärän peittoon, mutta onneksi Espanjassa näkyy futista joskus telkkarissakin ja uusinnat on mahdollista bongata sitä kautta. Valencia siis kuitenkin jatkoon ja seuraavaksi vastaan asettuu Chelsea. Joutuu ehkä hankkimaan liput siihenkin peliin.

Esta es la vida. This is living.

Fútbol con fatatas

Lauantai-iltana oltiin futiskulttuurin kehdossa (kebap-baarissa) katsomassa El Clasicoa suomalaisella porukalla. Pelin jälkeen mietittiin mitä tehtäisiin ja siitähän se ajatus sitten lähti. Mitä Valenciassa voi tehdä lauantai-iltana? No tietysti mennä bingoamaan. Bingo on espanjassa suosittu illanviettotapa myös nuorison keskuudessa ja bingosalit muistuttavat enemmän Casinoa kuin mummojen kokoontumisajoja. Ensimmäinen kierros ihmeteltiin ja toisella ostettiin kupongit. Kun noin 65 numeroa oli arvottu, kajahti viereiseltä paikalta Jukan suusta sana, jonka huutamisesta jokainen bingon pelaaja unelmoi, mutta jonka vain harva pääsee toteuttamaan. BINGOOO!! Voittorahoille oli jo suunniteltu käyttötarkoituskin, mutta ei, mukamas viereisestä pöydästä huudettiin ensin, ja siinä vaiheessa kun alettiin asiasta valittamaan oli peli jo suljettu. Poistuimme seuraavan arvonnan jälkeen takavasemmalle. Meitä oli petetty. Stanan käyrät!

World Bingo Tour (WBT)

Henri(asuu heti vasemmalla ku meet Madridiin), Tuomas ja Janne

Sunnuntaille olimme suunnitelleet pyöräreissua kohti etelää. Tarkoitus oli katsella maisemia ja tutustua Valencian ympäristöön. Kaikki pyörät olivat kuitenkin vuokrattuina, joten se reissu siirtyi toiselle päivälle. Jouduimme siis tyytymään beachin pelaamiseen ja rannalla löhöilyyn. Ei ne kukkulat sielläkään hullumat olleet ;)

Babewatch ( Huom. OPH: ei mitään persjalkasia savolaisia )

Niinpä.

Chambéry, Ranska 28.2-4.3.2007

2007-03-07T05:52:00.000-08:00

KESKIVIIKKO 28.2

Menomatkan aikataulu oli kellotettu tarkasti ja matkaanlähtö tapahtui klo 0.00 rinkat selässä. 3km kävelyä bussiasemalle, bussilla klo 01.00-05.00 Madridiin, 4km rinkkajuoksu lentoasemalle menevälle bussille, joka starttasi 06.00. Valencian bussi oli 10min myöhässä mutta kyllähän jokainen hyväkuntoinen nuorukainen kävelee 4km 50minuutissa joten niin mekin. Aikaa kului 38min ehdittiin siis vielä neuvomaan muita turisteja oikeisiin busseihinkin. Klo 7.45-9.35 lentäen Lyoniin ja sieltä klo 12-13 bussilla Chambéryyn. Matka oli suhteellisen rankka, mutta aika kului nopeasti sillä onnistuttiin nukkumaan oikeastaan jokaisessa mahdollisessa välissä.

Rankemman oloinen bussikuski

Lö Elefants - tähän löytää vaikka ei ole edes taksikuski

Perillä Samperissa oli 4h aikaa ennen kuin isännät pääsivät koulusta, joten kiersimme pienehkön kaupungin nähtävyydet sinä aikana. Kunnon loputtua noin klo 16 siirryimme paikalliseen Irkkupubiin nauttimaan yhdet Guinnesit. Pubissa istuskellesamme ryntäsi sisään kymmenkunta kissalanpoikaa ratsaamaan ravintolaa. Passeja syynättiin melkoisen tarkasti ja kaippa ne johonkin Europoliinkin soitteli ja kyseli että mitä miehiä ollaan.

Kisallanpojat hommissa

Nukkumatti kutsui jo puoli kymmenen aikoihin, koska aamulla oli edessä lautailureissu Alpeille!

TORSTAI 1.3.

Tämän vuoden aikaisin herätys (6.30) sujui mutkattomasti sillä täpinät laskemaan lähtemiseen oli melko kovat. Evääksi parit bocadillot ja ei muuta kuin tsekkiläisen Vojtan kyytiin ja kohti Valloire-nimistä hiihtokeskusta. Herkät rakkauslaulut soi autoradiossa ja kyyti oli erittäin turvallista, vaikka vuorille ajettiin kapeaa "serpenttiinitietä". Ihan ei 3000 metrin kerhoon päästy, sillä Valloire kohosi vain vajaaseen 2600 metriin.

Ranska - muodin mekka?

Valitettavasti olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset ja missasimme upeimmat maisemat sankasta sumusta ja lumipyrystä johtuen. Isäntien panos laskettelureissulla jäi hieman vaisuksi, sillä Tomas oli murtanut kylkiluunsa edellisessä reissussa ja Fopalta loppui jaloista virta puolilta päivin, vaikka jalkatreeni oli kuulemma ollut intensiivistä ja monipuolista. Lievää ylikuntoa?

Mara, Karvalakki, Vojta ja Darina eväitä syömässä

Lapin gängsta

Tiukka Pose - Skimbaajan ainesta

Ei pääse viima läpi

Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut. Oli kirjaimellisesti jäätävän siistiä päästä taas laskemaan eikä rinteistäkään löytynyt moitteen sanaa. Muutaman viimeisen laskun puuterit kruunasivat upean laskupäivän ja fiilikset olivat korkealla.

PERJANTAI 2.3.

Päivän ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin isäntien vaihtarikavereiden järkkäämät Tshekkibileet. Valmistautuminen oli myös sen mukaista. Vapaa herätys ilman kelloa joskus kympin aikoihin, siitä pikkuhiljaa paikalliseen prismaan ostoksille, jonka jälkeen tuhti lounas (jauhelihakastike ei petä ikinä!!) ja etkoilua omalla porukalla. Tässä vaiheessa myös isäntien panos alkoi kohota jo erittäinkin korkealle. Irkkupubiin häppäreille ja siitä Suomen lipun kanssa bileisiin.

Juhlahumussa/tumussa

Tshekkibileissä Suomityylillä

Itse bileet olivat mahtavat (ainakin se mitä muistetaan ;)). Mara puhui sujuvaa ranskaa ja Villeä luultiin Espanjalaiseksi. Liekö hyvillä valmisteluilla osuutta asiaan? Chambéryn vaihtarit osoittautuivat oikein mukavaksi porukaksi. Koska vaihtareita ei Samperissa ole kovin paljoa, on tunnelma paljon tiiviimpi kuin monen tuhannen vaihtarin Valenciassa. Suomipoikakin sopeutui joukkoon nopeasti.

LAUANTAI 3.3 ja SUNNUNTAI 4.3

Launtai noudatti aika perinteistä dagen efter-päivän kaavaa. Silmät auki joskus puolen päivän jälkeen, burgeriateriat napaan (ranskassa kannattaa näyttää opiskelijakorttia mäkkärissä, saa toisen hampurilaisen ilmaseksi. Koska Suomessa?), krapulaleffana Borat ja yleistä hengailua muuten vaan.

Sunnuntaiaamuksi saatiin nakitettua Vojta jälleen kuskiksi ja päästiin paikalliselle vuorelle katsomaan auringonnousua. Not bad at all, kuten ylhäällä yhteen ääneen todettiin!

Auringonnousu Chambéryssa

Paluumatka tultiin tuttua reittiä, vaikka kävely jäikin nyt vähemmälle. Rankka mutta ikimuistoinen reissu oli takana päin ja kielikoulun penkki odotti Valenciassa.

Muchas Gracias Foppa y Tomas! Helvetin hauska reissu, mahtava majoitus, loistavat järjestelyt ym.ym... Ei yksinkertaisesti mitään valittamista. Näitä lisää. Välittäkää kiitokset myös Vojtalle ja Darinalle!! Andalucian Road Tripillä nähdään!!!

Kuukausi reissussa

2007-02-22T07:40:00.000-08:00

Tasan kuukausi täynnä reissua ja käsittämättömän nopeesti on aika kulunut, vaikka tavallaan ei mitään ihmeellistä olla tehtykään. Eilen koettiin kielitaidon riemuvoitto kun yks Saksalainen tyttö pyys meitä vaihtamaan espanjasta englanniksi, koska sanoi ettei osaa kieltä. Siitä se lähtee. Kielikurssi alotetaan maaliskuun alussa ja sitä sitten riittääkin oikeestaan koko kevääksi. 80 tuntia keskustelua ja kielioppia luulis tekevän ihmeitä.

Käytiin myös poistamassa liput Mestallalle Valencia-Inter peliin, joka pelataan 6.3. Eilen pelattu eka osaottelu katottiin Mestallan edessä olevassa baarissa, jossa oli ehkä 500 muutakin ihmistä paikalla. Telkkareita oli sijoiteltu baarin seiniin niin, että ulkona kadulla istuessa pystyi seuraamaan ottelua. Niin, ja syödä pähkinöitä. Siinähän me sitten juhlittiin muiden mukana hyvää tulosta ja hienoja maaleja. Mahtava fiilis. Mennään varmaan toistekin.

Nyt ollaan pari viikkoa hengailtu Valenciassa ja tutustuttu uusiin ihmisiin. Viime viikon tiistaina pyörähdettiin Port SaPlayassa katsomassa mitä sieltä löytyy kun viralliseksi Valencia-tutoriksi muodostunut Mirja sitä oli suositellut. Reittivalinta ei mennyt ihan putkeen, kun paikkaa etsittiin. Katsottiin että kartan mukaan siinä pitäisi olla juna-asema suht lähellä, joten ei muuta kun junaan ja siitä sitten kävelyä jonkin matkaa. JoopaJoo. Käveltiin juna-asemalta viitisen kilometriä, keskellä appelsiinipeltoja ja teollisuusaluetta jonka jälkeen löydettiin hotelli josta käytiin kysymässä missä päin kohteemme sijaitsee. Oltiin sitte tultu se viitisen kilometriä periaatteessa täysin väärään suuntaan. Lopulta päädyttiin ajelemaan taksilla Port SaPlayaan kun kuultiin ettei sinne oikeen pysty kävelemäänkään. Paikalle kun päästiin, oltiin jo sitä mieltä että tutorin on täytynyt nauttia jokunen lasillinen halpaa punaviiniä ennen reissua jos on sitä mieltä että kyseisessä mestassa on jotain nähtävää. Kun hetki oltiin siinä ihmetelty ja kateltu paikkoja, todettiin kuitenkin että onhan se ihan näkemisen arvoinen paikka rantoineen ja purjeveneineen. Takas kämpille tultiin sitten bussilla, jolla oli pysäkki noin 20 metrin päässä meidän kotiovelta. Ois saattanu olla fiksu veto mennä bussilla toiseenkin suuntaan ;)

Kartalla?

Näkymää Port SaPlayasta

Mara@Port SaPlaya

Peli saatiin auki myös kotibileiden osalta kun pidettiin pienet etkoilut meidän kämpillä. Aluksi näytti siltä että joudumme juomaan sangriat keskenämme, kun kymmeneen mennessä paikalle ei ollut saapunut vielä ketään muuta kuin yksi kämppis, vaikka bileiden piti alkaa jo kasilta. No lopulta bileet oli hyvät ja viimeiset vieraat tais tulla joskus yhden aikaan. Baariin lähdettiin vasta kolmelta. Saa nähdä jaellaanko Espanjassa varoituksia metelistä yhtä helposti kuin Suomessa :) Sangriakin oli kuulemma paljon parempaa kun baarissa. Siitäkö kesätyöpaikka baarimikkona? Vapise Tom Cruise ja se toinen jätkä siitä samasta leffasta.

Plaza de la Virgenin pulut

Nyt on myös Valencian ykkösnähtävyys eli Ciudad de las artes y ciencias käyty katsastamassa. Kyseisessä paikassa on vesimaailma, tiedemuseo ja tiedeleffateatteri. Ulkopuolelta paikka on älyttömän hieno mutta sisältä... sanotaanko näin ettei se Heurekaa ja sen Verne-teatteria voita. Tosin pingviinit on aina mukavan lepposia kavereita. Espanjalaisilla on ilmeisti aika kiero huumorintaju kun jostain sähkölaitteesta kertovan pöydän jälkeen eteen saattoi tulla sikiöitä lasipurkissa. Sai hieman olla varpaillaan ja tyytyä kurkkimaan sormien välistä.

L'Hemisféric öiseen aikaan

Ville ja hauki

Kalaputki avec EevaL

Tieteellinen käsitys mutaatiosta

Madrid 9.-11.2.2007

2007-02-14T12:07:00.000-08:00

Torstai-iltana käytiin noutamassa liput pe-aamun linjuriin, jolla oli tarkoitus suunnata kohti Espanjan pääkaupunkia. Reissuvalmistelut hoidettiin väsymyksestä ja keskiviikkoillan riennoista johtuen mañana tyyppisesti, ja sovittiin että herätään aikaisin aamusta tiskaamaan ja pakkaamaan. Tyyllikkäästihän ne sitten hoidettiinkin. Lauran kanssa oli sovittu että törmätään klo 8 matkan varrella ja kävellään siitä asemalle. Jostain syystä oltiin tehty lisää pelimiehen ratkaisuja, eikä kummankaan herätyskellot olleet päällä. No puhelinhan pirisi klo 8.10 ja Laurahan siellä kyseli, että missäs pojat viipyy kun piti jo tovi sitten tavata. Ai käytiinkö suihkussa ja tiskattiin? Kamat reppuun ja menoks, ekaan taksiin ja asemalle. Puolet tavaroista unohtu ja sillä lailla. Hyvin jäi vielä kuitenkin aikaa ostaa aamupalat kioskista. Onneksi taksi ei maksa täällä paljoa ja Laura oli hereillä, ois tullu muuten erilainen Madridin visiitti...

Pienestä alkukämmäilystä huolimatta reissusta muodostui lopulta varsin mukava viikonloppupyrähdys Madridiin. Perjantai-iltapäivä kului nähtävyyksiä katsellessa ja kaupungilla pyörimässä. Ruokapaikan valintakin oli varsin onnistunut. Paikallinen Intialaisravintola osoittautuikin Suomalais-Bangladeshilaiseksi ja ravintolan omistaja Kim/Don? valmisti maukkaat pöperöt. Kaveri oli asunut suomessa lähes koko ikänsä ja 3kk aikaisemmin muuttanut lämmön ja huokeamman verotuksen perässä Madridiin. Ei tartte kuulemma maksaa niin paljon palkkojakaan. Ihme. Vekkuli kaveri lupasi tarjota viinipullonkin jos vielä uudestaan samaan paikkaan eksytään...

Fantastico 1: En el Centro, Tammi 2006

Palacio Del Real

Lauantai-aamuna heräsimme aikaisin kokemaan 16e/yö hostellin aamupalan. Yllättävän hyvät setit sai lautaselle kasattua noinkin huokeasta hinnasta huolimatta. Pari kuppia kahvia, pari sämpylää, muroja, keksejä ym. Hostellivalinta osui muutenkin erittäin nappiin, sillä sijainti aivan ydinkeskustassa ja oma huone omalla kylppärillä oli vähintäänkin kelvollinen. Kahdella kympillä olisi saanut yövieraankin hostellin edessä kulkevalta kadulta, jossa itä-euroopan tytöt olivat töissä 24/7. Jäi väliin.

Lauantai-päivän päätimme pyhittää shoppailulle ja suuntasimme valtavaan kauppakeskukseen hieman Madridin ulkopuolelle. Keskuksesta löytyi mm. iso leffateatteri, keilahalli, minigolf-radat, laskettelurinne, yli 200 kauppaa, kymmeniä ravintoloita... Massive! Meidän poikien matkaan ei tarttunut kuin yhdet paidat mieheen, mutta Laura sen sijaan hoiti sen puolen tyylikkäämmin ja kantoi kotiin muutaman muovikassillisen tavaraa. Oli nimittäin ihan hyvä ratkaisu jakaantua eri liikkeisiin ;)

Madridin Levi

Kun nyt kerran Madridissa on niin pitäähän sitä yöelämääkin käydä vilkaisemassa. Boomaritutun suosituksesta käväistiin parissa paikassa. Ensimmäisessä oli yksityistilaisuus eikä ovet tällä kertaa auenneet meille. Siitä pitivät huolen 12 pokea, jotka ovea vahtivat. No toisessa paikassa sitten onnistikin jo paremmin ja 10min jonotuksen jälkeen asteltiin sisään. Jos Senssi on Discojen Mersu, niin tämän paikan täytyy sitte varmaan olla joku Lexus tai jotain. Kerroksia ei saatu tarkasti laskettua, mutta lähemmäs 10 niitä oli. Yhdessä salissa oli leffateatteria ja tuntui että joka oven takaa aukeaa uusi halli. Mahtipontiset tilat vaativat ilmeisesti myös mahtipontiset hinnat. 18e sisään + 4e narikka tuntui hippasen kovalta näin köyhän opiskelijan mielestä, jonka vuoksi ei myöskään tullut notkuttua baaritiskillä kovinkaan tiheästi. Täytyy kyllä silti todeta, että oli se hinnoista huolimatta todellakin näkemisen arvoinen paikka!!

Clubilla

Sunnuntaina pyörittiin taas aamusta asti kaupungilla, tulihan sitä testattua Madridilainen Döner Kebapkin kun ei jaksettu lähteä muuta ruokapaikkaa metsästämään. Viiden aikoihin starttasi bussi taas kohti Valenciaa ja kun illalla oltiin perillä tuntui siltä kuin olisi kotiin palannut. Ihan hienolta ja mukavalta paikalta Madrid vaikutti ja säätkin suosivat (+10 ja aurinkoa), joten onnistunut visiitti tosiaankin oli kyseessä. Nyt vaan kuun vaihteen Ranskan reissua odottelemaan. Jos siellä laskettelurinteetkin olisi vaikka ulkona ;)

Madridissakin ymmärretään hyvän musiikin päälle

No puedo, demasiado ásido

2007-02-12T06:48:00.000-08:00

Tällä viikolla saatiin ensimmäinen vieras Suomesta, kun Soukkalan Raimo toteutti uhkauksensa ja päräytti taksilla kämpän eteen. Oli kuulemma saatu kone tehtailla taas pyörimään, vaikka rotta-pirulainen oli hypännyt koneiston sekaan ja aiheuttanut pientä hämmennystä siellä. Näinpä Raipelle jäi aikaa pienelle Valencian visiitille. Pitihän se lähteä näyttämään Raipelle kaupunkia ja varsinkin sen yöelämää. Mukaan tarttui myös Laura ja kreikkalainen tytteli Letta.
Espanjassa on normaalia mennä syömään myöhään illalla ja samalla aloitella iltaa. Bisse ja viini ovat täällä ruokajuomia eikä niitä juoda humaltumistarkoituksiin. Siispä mekin aloittelimme iltaa suomalaisittain erittäin sivistyneesti :) Päädyimme istuskelemaan viihtyisään tapas-ravintolaan kaupungin keskustassa. Ravintolan ruokalistalla on sata erilaista täytettyä sämpylää, monteditoa, ja ne maksavat euron kappale. Hulvattoman hauskoja kavereita kun olemme, laitoimme tietysti tilaajan nimeksi Hokkasen Ollin ja sitten odoteltiin onko liian hapokasta. Pila ei ollut täysin onnistunut, sillä tarjoilijan lausumisessa ei ollut juurikaan mitään huvittavaa. Eli siis pystyi, eikä ollut liian hapokasta. Aikaa siinä monteditoja mutustellessa vierähti huomaamatta parisen tuntia.

Laura, Letta ja Soukkalan Raimo

Maittavan ruokailun ja parin tuopin innoittamina lähdimme jatkamaan kierrosta keskustassa. Kiersimme muutamassa baarissa ja yhdestä Raimo sai Blow Jobinkin viidellä eurolla. Raimon sanoin "yleensä nautin toisenlaisesta, mutta kyllähän tämäkin menee". Ei paha. Kolmen aikoihin tytöt saivat tarpeekseen ja me lähdimme kämpille ottamaan vielä muutamat omaan piikkiin ennen varsinaiseen yökerhoon siirtymistä. Luokattoman huonon valkoviinin nautittuamme lähdimme läheiseen yökerhoon, johon olimme saaneet halvempaan sisäänpääsyyn oikeuttavat flyerit kaupungilta. Clubithan ovat täällä tosiaan auki hieman myöhempään kuin Suomessa, ja tällä kertaa ilta jatkui aamukuuteen saakka. Torstai menikin sitten melkeinpä pelkästään nukkuessa. Jäi ensimmäistä kertaa sanakokeetkin väliin. No se virhe on kuitenkin kohta korjattu, kun saadaan otettua tuplapäivä.

Raipe ja Mara + strippiluolan esite (emme vierailleet kyseisessä paikassa, ainakaan vielä ;))

Universidad de Florida

2007-02-08T12:42:00.000-08:00

Nyt kun Laura saapui Valenciaan ja koko Tampereen edustus on kaupungissa, oli aika uskaltautua vaihtoyliopistoomme selvittelemään opiskeluasioita. Kyseinen rakennus ei sijaitse Valencian kaupungissa vaan pienessä Catarrojan kylässä noin 10km etelään Valenciasta. Kylä on todellakin melkoisen pieni, sillä kävellessä tuli tunne että jokainen mamma tuijottaa uusia tulokkaita. Varmaan aika samanlainen olo kuin hyvin pigmentoituneella ihmisellä Suomessa 50-luvulla. Ensimmäisellä kerralla menimme vielä koululle pienen oikoreitin kautta, suoraan märän mutakentän läpi. Oli kengät ja yliopiston aula hieman, paikallisesti sanottuna, mierdassa.

Florida, Spain.

Toiminta itse yliopistolla oli yllättävää kyllä, erittäin tehokasta. Infon täti ohjasi meidät yläkertaan jossa meitä vastaanottamassa oli pari paikallista kv-asioista vastaavaa henkilöä, Rafa ja Pilar. He aloittivat perehdytyksen espanjaksi, mutta siinä vaiheessa kun kysymykseen "koska tulit espanjaan?" vastaus kuuiul "si", vaihtui kieli nopeasti englanniksi. Kurssitarjonta oli hieman kapeahko mutta sitäkin haastavampi. Vai miltä kuulostaa viidennen vuositason tilintarkastus- tai yrityksen makroekonomia-kurssit? Espanjaksi luonnollisesti. Tosin tunneista tulee varmasti mielenkiintoisia, sillä opetus on pienryhmissä ja kuulemma interaktiivista. Onneksi luennoillekkin on olemassa pelastus. Pitää opetella ulkoa espanjaksi lause:" Olen professorin kanssa periaatteellisella tasolla samaa mieltä, mutta en voi kyllin korostaa asiakkaiden tarpeiden tuntemisen merkitystä menestyksekkäälle kilpailutoiminnalle." Luulis kelpaavan.

Espanjalainen yliopistojärjestelmä saa aivat uudet määritelmät Floridan yliopistossa. Yliopisto kun ei ole vain yliopisto, vaan samassa tilassa on myös ala- ja yläasteet, lukio ja jokin teknillinen koulu. Onhan se kätevää kun voit opiskella koko elämäsi samassa rakennuksessa. Ja vielä erittäin halvalla, opiskelumaksu kun oli 1,12e. Hieman aikaa mietitytti, että pystyykö irroittaamaan noin suuria summia näin äkkiseltään, mutta summa oli sen verran psykologisen ovelasti laadittu, että nyt olemme virallisesti Floridan yliopiston opiskelijoita.

Laura ja taustalla paikalliset "opiskelijat"

Lääkehöyryistä avautumista...

2007-02-04T08:01:00.000-08:00

Nyt on menossa kolmas päivä putkeen periaatteessa pelkästään sängyn pohjalla makoillessa ja flunssasta kärsiessä. Yhteensä kahdestatoista reissupäivästä taitaa olla seitsemän mennyt enemmän tai vähemmän rikkinäisenä. Nukkumaan mennessä valmistautuminen on samanlaista kuin lautailemaan lähtiessä. Ikinä ei olla pidetty niin paljon vaatteita päällä nukkuessa kuin täällä. No toivottavasti nämä vaikeudet on jo huomenna voitettu ja päästään irrottelemaan jatkossa vähän paremmin. Tiistaina olis siihen jo ensimmäinen mahdollisuus, kun kaikkien Boomareiden tuntema herrasmies, Soukkalan Raimo saapuu kylille jos työkiireiltään ehtii. Luvattiin lähteä vähän kattelemaan paikkoja. Saa nähä mitä tuleman pitää :D

Sää on ollut tähän asti aikamoinen pettymys myös. Ilmeisesti ne kaikki 65 pilvistä päivää, jotka täällä vuodessa on tulee nyt putkessa tähän alkuun. No eihän sille mitään voi. Eiköhän se tästä aurinkoiseksi muutu! Onneks telkkarista löyty dubattuihin ohjelmiin espanjankieliset tekstitykset ni voi opiskella kieltä samalla kun kattelee esim. Prison Breakia. Onhan se aika mahtavaa kun pojat huutelee toisilleen Putaa ja Vamosta vankilassa. Ei vaan, ihan tosissaan siitä kyllä ymmärtää ja oppii jonkin verran kun niitä sillä lailla kattelee.

Ollaan täällä ihmetelty näiden paikallisten vähän kummallisia tapoja joista seuraavassa pari esimerkkiä:

Ensimmäiseksi se, että autot parkkeerataan täällä ihan miten sattuu joka ei ollut varmaan kenellekään yllätys. Ei se meillekään uutta ollu, mutta ei nyt sentään oltu ikinä nähty sellasta että autot parkkeerataan kahteen riviin niin että puolet autoista jää mottiin. Aamulla kun takarivin autoilija on lähdössä töihin alkaa kevyehkö torviorkestra, jolla hommataan estävän auton kuski paikalle siirtämään auto pois tieltä. Taskuparkeissakin vedetään niin sanotusti aika rajoilla.

Lähe tosta nyt sitten liikkeelle

Järjestelmällistä?!?

Toiseksi, kaupoissa tuntuu olevan ongelmallista maksaa millä tahansa rahalla. Jos maksat setelillä, ei kassassa todellakaan ole vaihtorahaa. Jos taas maksat tasasenteillä, pyörittelee kassa päätään siihen malliin, että eikö nyt mitään muuta löydy. Jos lyöt Electronin kouraan, nostattaa sekin kassaneidin tunteet pintaan. Kummallista. Niin joo, ja tämän lisäksi kaupassa saattaa olla yksi ainoa kassa auki ja joku ilmeisesti esimiehen virkaa harjoittava henkilö patsastelee ja tuijottaa työntekijän selän takana tekemättä/sanomatta mitään. Ei ilmeisesti oo kauheesti luottoa henkilökuntaan. Vaikuttaa tehokkaalta.

Polkupyörällä liikkuminen vaikuttaisi olevan täällä varsin kätevää. Kuultiin tän kämpän entisiltä asukkailta, että fillarit kannattaa hommata paikallisilta "Gitanoilta" elikkäs siis manneilta, jotka pitävät markkinoita la-su öisin stadionin pihassa. Pyörän hankintareissulle ei kuulemma kannata ottaa mukaan mitään turhaa ylimääräistä tavaraa, sillä nuo kaverit ilmeisesti pyörittävät kansantalouden rattaita varsin tehokkaasti ja ottavat omansa pois välittömästi jos siihen on mahdollisuus. No joka tapauksessa ensi viikolla olisi tarkoitus mennä markkinoita vilkaisemaan. Jos sieltä vaikka parilla kympillä löytäis itellekin menopelin. On myös aika mahdollista, jopa todennäköistä että ostamasi pyörä päätyy takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta, eli takaisin markkinoille. Jos siitä sais sitten jonkinnäköistä alennusta jos joutuu ostamaan oman pyöränsä moneen kertaan?!

Päätettiin pistää keskenään myös pientä panostusta tuohon espanjankielen opiskeluun. Pidetään joka päivä kymmenen sanan sanakoe noista oppikirjoista mitä meillä on mukana. Huonomman tuloksen saava on sitten toiselle baarissa tuopin velkaa. Tällä hetkellä näyttää varsin mallikkaalta opiskelun kannalta, sillä tähänastiset kokeet ovat menneet molemmilta läpi täysillä pisteillä. Noilla sanakokeilla sitten tapetoidaan muuten varsin tylsän valkoisia seiniä. Sanojen opiskelun hyödyllisyyden olis huomannut hyvin perjantaina järjestetyssä espanjan kielen tasokokeessa. Siinä kokeessa piti lopuksi kirjoittaa 100 sanan aine aiheesta "Tärkeä ihminen elämässäni". Nimittäin huhuhh minkälaista settiä sinne tuli raapaistua. Otsikkoa kun pyörittelee monista eri näkökulmista monin eri sanankääntein, niin siihen saa jo helposti yli 50 sanaa kulumaan :) Jos se toimii Tampereen yliopiston syventävän kurssin esseissä niin totta kai se toimii täälläkin.

Sanakokeita seinällä

Calle del Maestro Esteban Catalá 1

2007-01-31T11:06:00.000-08:00

Kämpän hommaaminen Valenciassa on ensimmäinen tulikaste, johon vaihto-opiskelijat pakotetaan. Koulun puolesta ei nimittäin ole järjestetty minkäänlaista tukea asunnon etsimiseen, vaan jokainen joutuu etsimään ilmoituksia vapaista asunnoista internetistä tai katujen lyhtypylväistä. Asiaa ei juurikaan edistä se, että espanjalaiset eivät vastaa yhteenkään sähköpostiin, vaikka se usein on ainut annettu kontaktikeino. No onneksemme "tuurilla ne laivatkin seilaa"- ohjesääntö osui ja upposi tällä(kin) kertaa, sillä juuri kun olimme saapuneet Valenciaan saimme tiedon vapaana olevasta kämpästä, jonka vuokraaja puhui hyvää englantia. Seuraavana päivänä järjestetyn esittelyn jälkeen olimme myytyjä ja otimme huoneen.
Huone

Asumme siis armeijatyyppisesti samassa huoneessa, mutta puolustukseksi on mainittava että meillä on oma parveke sekä kylpyhuone. Huoneistoon kuuluu lisäksi myös keittiö, iso olohuone, 1 ranskalaistyttö, 1 brittineito ja Hakån -Norjan lahja Valencialle. Kämppä vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja ovimiehen "hasta luego"- tervehdykset eivät ainakaan huononna tuota vaikutusta. Tosin puolentoista vuorokauden aikana jonka olemme asuneet täällä, olemme saaneet rikottua ovenkahvan, vedenkeittimen ja pesukoneen. Ilmeisesti kaikki tavarat eivät täälläkään ole idioottivarmoja. Myös valokatkaisijoiden sijoittelu on aika mielenkiintoista, sillä niihin yltäekseen joutuu melkein menemään polvilleen. Joko tämä talo on rakennettu ajalla jolloin ihmiset olivat vielä kääpiöitä tai sitten espanjalaiset ovat normaalia erittäin paljon lyhyempää kansaa. Ilmeisesti kasvu on suuntautunut ainakin naisilla kahteen muuhun paikkaan. Tai siis kolmeen.

Olohuone

Seuraavista kuvista jokainen voi yrittää arvailla kuka on kukin.

Hostellielämää

2007-01-30T14:13:00.000-08:00

Nyt on viikko reissua takana ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsee istahtamaan kunnolla netin ääreen. Takana on kuusi yötä lämminhenkisessä mutta kylmässä hostellissa, jossa oli hiihtäjää jos jonkinmoista. Yhteinen trendi kaikille oli kuitenkin avata huoneen ikkunat n. klo 8.00 aamulla, jonka jälkeen siirryttiin suihkuun kuluttamaan kaikki lämmin vesi suomipojilta. No onneksi ranskattaret muistivat meitä mandariineilla hyvitykseksi kärsimyksistä, joita he olivat aiheuttaneet. Me päätimme sitten jättää vastalahjaksi Chinamanilta ostetun bränikän (1 käyttökerta) sateenvarjon joka oli hajalla, sekä keskuspuistosta haltuun otetun Supertele-pallon muistoteksteillä.

Hollantilaisilta oli vaatteet päässeet loppumaan

Muitakin erikoisia ihmisiä on ehditty näkemään, kuten yliopiston proffa joka toivotteli meille vaan bienvenidosit Valenciaan kun kyseltiin siltä että mitä pitäisi tehdä kun ei tiedetä opiskeluasioista mitään. Tai hostellissa pyörinyt venäläinen siilitukka-militantti, joka olikin ilmeisesti Puolasta tai Saksasta. Ylitsemuiden oli kuitenkin alltime-favourite-huru-ukko-kikkailija, aivan helvetin mukava jätkä. Harmittaa vietävästi kun ei saatu siitä kuvaa. Sankari kuitenkin napsutteli jotenkin epäinhimillisesti sormiaan ja pyöritteli tupakkaa sormissaan. Erikoisominaisuutena tällä otuksella oli sytkärin ja röökitopan heittely, ilmeisesti tavoitteena oli saada ilmaista kaljaa. Puheestakaan ei saanut oikein muuta selvää kuin "Finlandia- mucho frio!"

Torres de Serranos. Huom. pipa

Muuten viikko on mennyt espanjalaiseen toimistokulttuuriin ja elämäntapaan tutustuessa. Muutamat nähtävyydet on ehditty kiertämään sekä kaupunkia on kävelty ristiin rastiin. Täytyy sanoa että kolmen kilometrin mittanen beachi ei vaikuta kovin huonolta. Enää puuttuu aurinko:"España- mucho frio!" Sunnuntaina käytiin katsomassa reissun ensimmäinen futismatsi, kun Valencian ylpeys Levante kaatui saappaat jalassa Sevillan partureille 4-2.

Anelka, Cabron!!!!

Pitkin autiota hiekkarantaa

Valenciaa valloittamassa