Palauttelua Fallaseista ja Tour De Valencia

Tuntuu ettei vieläkään oo päässy yli Fallas-viikon aiheuttamasta univelasta. Sen myötä viime viikko olikin melkoista hiljaiseloa, lähinnä tuli nukuttua ja opiskeltua. Opiskeleminenkin tuntu aika hankalalta ja yhdellä kielitunnilla meinasi usko koko kielen oppimiseenkin jo mennä. Epätoivo on kuitenkin taas voitettu ja uuden verbikirjan avulla koitetaan taas sisäistää ja oppia uutta. Sitä uutta meinaa vaikuttaa tässä kielessä olevan ihan riittävästi.

Alkuviikon lepäilyn jälkee päätettiin perjantaina sitten toteuttaa pyöräreissu jota jo aiemminkin oltiin suunniteltu. Mittarissa +20c ja aurinko paistoi, into pinkeenä paineltiin ennen puoltapäivää pyörävuokraamolle ja napattiin alle hybridit, joilla lähdettiin painelemaan kohti etelää. Määränpäänä oli Albuferan luonnonpuisto. Mitään tarkempaa suunnitelmaa ei oltu tehty, suunniteltiin vaan että kohti etelää ja sitten nähään mitä nähään. Luonnonpuisto alkaa noin 10km Valenciasta ja jatkuu noin 30km päähän. Kyseltiin vuokraamosta renkaan paikkaamiseen välineistöäkin, mutta kaikki tarvikkeet olivat päässeet loppumaan. Ja mitähän sitä sitten reissussa kävikään...


Ei ollu viittä leipää eikä kahta kalaa, mutta hyvät eväät kuitenkin

Pienimuotosen "palaverin" jälkeen saatiin yhteinen suuntima sovittua ja matka pääsi alkamaan. Matka taittui aika verkkaiseen tahtiin kun ensimmäisen tunnin jälkeen oltiin edetty ehkä kaks kilometriä. Ilmeisesti Valenciasta on tarkoitus poistua vain jalat edellä, sillä sen verran vaikeeta oli kaupungista löytää tietä ulos. Mutta eihän tänne olla mitään neuvoja tultu kyselemään eikä karttoja katsomaan! Noh pitihän sitä konsultoida Suomeen asti että miten sinne puistoon oikeen löytää. Loppujen lopuks persmutulla se Albuferan luonnonpuisto löytyi ja oli kyllä hienoa seutua. Harvemmin sitä tosin on Suomessa tullu metsästä otettua kuvia mutta täällä päin maailmaa kataja on aika harvinainen ilmestys. Pyörällä matkustaminen oli varsin positiivinen kokemus, näki paljon maisemia ja luonnonpuistossakin pääsi liikkumaan tosi kätevästi. Matkan varrelta löytyi myös pari varsin mukavaa rantaa, joilla käytiin vähän heittelemässä leipiä ja munalukkoja. Aallokko tosin vähän häiritsi, mutta oli se ihan hauskaa hommaa.


Rantaviivaa


Prätkähiiret (huomaa Sekaisin Marasta kampaus)


Hyppytunti

Reissun ihan loppupäässä spotattiin metiköstä golf-kenttä. Sinnehän sitä piti mennä näyttämään Garcialle että miten sen swingin kuuluu todellisuudessa lähteä. Kurvattiin pyörät parkkiin bemarien ja mersujen viereen ja paineltiin shortseissa ja t-paidoissa rangelle antamaan pallolle kyytiä. Vaihteeks tuli pientä tuijotusta paikallisilta salarymaneiltä että ketä kaikkia tänne oikeen päästetään pelaamaan. Pikkumiinuksena takaraivossa painoi juuri puhjennut pyörän takarengas ja tuleva 30km polkeminen sen kanssa. Liekö se syynä kun lyönnit ei oikein lähteneet?


Optimaalinen yläruumiin kierto


Mestari ja oppipoika

Takaisintulomatka kallistui tosissaan hieman urheilun puolelle kun piti polkea yksi pyöristä takaisin puhjenneella renkaalla. Vedettiin pitkää tikkua siitä kuka lähtee pyörän kanssa bussilla Valenciaan, Ville hävis, mutta bussikuskin mukaan pyörän kuljettaminen bussissa on IMPOSIBLE! Taksia ei jaksettu alkaa soittelemaan kun ei siihenkään oltais varmaan mahduttu. Lähettiin sitte vuorovedolla polkemaan vanteella kohti kaupunkia. Jossain vaiheessa matkaan liittyi myös amerikkalainen Mark joka kyseli että "Can I ride with you ? ". Oltiin ilmeisesti sen verran vakuuttuvan näköinen pyöräjengi. Siinä kyseltiin että onko pojalla tarpeeks cojoneita liittyä posseen. No Mark kerto sitten että poliisit oli just pysäyttäneet sen ja väittäneet että sillä on pommi repussa. Kaveri oli eksynyt etsiessään Albuferaa ja luvattiin sitte auttaa eksynyt lammas kotiin. Loppumatka pyöräiltiin sitten Markin ja puhjenneen renkaan kanssa.


Maasto-osuudella

Saatiin palautettua pyörät 10min ennen liikkeen sulkemista ja sanottiin, että rengas puhkes just äsken eikä se ollut haitannut yhtään. Sillä renkaalla ei varmaan kukaan muu enää pysty ajelemaan. Suunnattiin sitte kaikkemme antaneina palkitsemaan itsemme Kebabeilla ja päätettiin että täytynee tehdä toinenkin reissu jossain vaiheessa.


Paistoi se aurinko taas risukasaankin

Las Fallas!

JaahasJaahas, kai se on pakko kirjottaa uutta päivitystä kun tohon kävijälaskuriin tulee hittejä kovempaan tahtiin kuin kokoomus sai ääniä. Tai sitten joku vaan hakkaa refreshiä, mikä taitaa olla todennäkösempää...

Elikkäs viime viikko meni siis melko pitkälti noiden otsikossa mainittujen kemujen pyörteissä. Las Fallasit ovat Valencian alueen omat kekkerit, joilla juhlitaan kevään tuloa ja San Josen päivää (joku suojeluspyhimys tai jotain). Juhlat kestävät helmikuun vikasta päivästä maaliskuun 19.päivään, varsinainen huipennus ajoittuu 15.-19.päivien väliin. Luotettavista tietolähteistä kuullun informaation mukaan kaupungin väkiluku kuusinkertaistuu kemujen ajaksi, siitä voi varmaan päätellä millainen tungos ja humu täällä on ollut. Muutenkin on tullut harrastettua espanjalaista kulttuuria isolla kädellä. Vai olikos se että suomalaista kulttuuria harrastetaan isolla kädellä? No kuitenkin viime viikolla tuli käytyä katsastamassa mm. Flamenco-show sekä härkätaistelu.


Pepe Plaza de Torosilla


Muutaman sanan joutuu kirjoittamaan noista edellä mainituista espanjalaisen kulttuurin helmistä. Yhteistä molemmille häppeningeille oli se että maalaispoika-suomalaiset poistuivat aika huuli pyöreinä sieltä, vaikka kuinka joviaalisti yritti paikoillaan olla. Jos ei vaan ymmärrä, niin ei ymmärrä.

Härkätaistelussa ensin härkää kiusataan näyttämällä sille törkeän vaaleanpunaista pyyhettä, joka saa varmasti härän veren kiehumaan. Sitten joku punkero äijä hevosen selästä tökkii selkään keihäällä ja lopuksi Timo Silakka niittaa miekan selkärankaan. Ihme että Espanjassa kritisoidaan paljon härkätaistelujen mielekkyyttä. Täytyy sanoa että sympatiat oli koko ajan torojen puolella että osuis niihin keikuleihin. Istumapaikat oli tosin loistavat kun oltiin niin ovelia että varattiin liput netistä. Pepet vaan kyseli että mitäs miehiä täällä paikallisten käyrien kanssa painaa menemään. Hah bingotappio on kuitattu! 1-1 käyrät vs. me.


Epäreilu pullukka tökkii härkää selkään


Purista perseellä normaalisti!


Sitten se Flamenco. Mitäs siitä. Jos meiltä kysytään niin joku vanha patu kiekuu tuskissaan ja sitten joku mimmi jorailee siinä edessä. Se ei oo ees vähissä vaatteissa. Ei me ainakaan sitä jaksettu katella. Onhan toi ehkä vähän rumasti sanottu, mutta toisaalta, ei olla kyllä tosiaankaan menossa uudestaan. Nää on vissiin niitä juttuja, jotka espanjassa on nähtävä vaan sen takia että on täällä. Ei mistään muusta syystä. No joo, Maran mielestä se oli "ihan OK", mutta Ville ei kauheesti syttyny.


Syvälle sydämeen sattuu


Keskeinen osa Fallaseita on pommit, ilotulitukset ja paperimassasta tehtyjen "Fallojen" polttaminen. Vois olla Suomessa vähän nihkeetä turvamääräysten kanssa kun ne Fallat tosissaan poltetaan sijoilleen katujenristeyksiin. Lähimpien parvekkeiden asukkaat saa nauttia kivoista leirinuotioista.


Plaza Ayuntamiento- Fallas 07


Vähän niinkun Porvoossa olis


Täytyy sanoa että uskomattomimmat ilotulitukset oli mitä ollaan ikinä nähty, ja niitä oli siis joka päivä. Luonnollisesti sen lisäksi, että jokaisena maaliskuun päivänä oli päiväilotulitus "mascleta". Kyllä sitä vähän ihmettelee kyseisten tulitusten järkevyyttä, kun samaan aikaan tietää kuinka köyhiä espanjalaisetkin oikeastaan ovat. Taivaalle ammutaan miljooniatsiljoonia euroja. Siis onhan se räjäyttely ja paukuttelu kyllä hauskaa, mutta ehkä kuitenkin sellanen perus Suomen uusivuosi*4 riittäis. Jossain vaiheessa alkaa siitäkin kuitenkin jo vähän menemään maku. Rentoutta ei myöskään lisää se, että paikalliset lapset ja nuoret (ja aikuiset) ampuvat raketteja silmittömästi väkijoukkoihin ja heittelevät pommeja mihin sattuu. Rehellisesti sanottuna täytyy olla ihan tyytyväinen ettei kenellekään sattunut mitään. Täällä ei oo Teesiä myymässä suojalasejakaan. Jos sen meiningin haluaa ymmärtää, on se nähtävä itse.


Hienoimmat ilotulitukset ikuna


Las Fallas oli kyllä mahtava ja kaikenlaista tuli nähtyä ja häröiltyä. Tuli grillailtua kattoterassilla pariiin otteeseen, käytyä katubileissä ja osallistuttua omiin kotikemuihin. Valencia näytti myös vaarallisemman puolensa kun Ville ja Hemmo joutuivat rötösmiesten uhreiksi. Tosin onneksi kohteena oli tällä kertaa "vain" uunituore pizza. Sen verran oli pojilla kuitenkin nälkä että pienet käsikähmät saatiin aikaiseksi ja kostoretkeäkin suunniteltiin.


Oikealla Norjan Pulkkinen + muuta juhlakansaa


"Hei mimmit miten menee?" -Samuel Saksasta


Katubileiden huumaa


"Madre Mío, me gusta mucho la polla" -Estephanie, kielikoulun proffa


Tupe, Mara (se toinen) ja Olga maailman parhaalla pizzalla

Nyt kun viimeisetkin Fallat on poltettu maan tasalle ja turistit häipyneet kaupungista, on aika palata takaisin sorvin ääreen. Espanjan oppiminen vaatii vielä ehkä pientä hienosäätöä, vaikka runsaasti erikoissanastoa alkaa olla hallussa. Por ejemplo, Marakin osaa jo kysyä rullatuolissa olevalta henkilöltä syitä tuoliin joutumiselle. Syvät pahoittelut sille mukavalle espanjalaiselle, ei muistella pahalla! Tästä kohti uusia seikkailuja.


Grillailua katolla. Alhaalta Samuel, Clara, Sämpy, Heppa, Hemmo, Jugi, Tupe, Mara ja Isaure
Kiitos hauskoista hetkistä ja kutsusta Zaragozaan!


Still going strong

Vaihtarin arkea

Viikko on kulunut kieltä opiskellessa, futista katsellessa ja hyvistä säistä nauttiessa. Rantakausikin tuli viikonloppuna avattua, kun lämpömittari tikitti sellaista 22+. Kielikurssi saatiin aloitettua intensiivisesti käymällä koulussa jokaisena päivänä. Tunnit sisältävät paljon keskustelua, improvisointia sekä kielioppeja. Kyllä siellä yhdellä tunnilla opeteltiin Flamencoakin, koska "jokaisen joka asuu Espanjassa täytyy osata ainakin yksi liike". No nyt osataan sekin. Kurssin tuoma rutiini kielen käyttöön on alkanut kantamaan hedelmää jo vapaa-ajallakin eli kurssiin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen.


Baywatch: Hasselhoff ja Arima


Perjantai-iltaa viettämässä Laura, Eiki, Federica, Désirée ja Isaure


Tiistaina oltiin Mestallalla katsomassa Valencia-Inter Champions Leaguen peliä. 0-0 päättynyt matsi ei pelillisesti ollut kovin erikoista, mutta tunnelma stadionilla oli varsin hyvä. 55000 katsojaa takas aikasen hyvän meiningin. Materrazzi sai oman osansa katsomon ylimääräisestä energiasta ja aina Materrazzin koskiessa palloon alkoi valtava vihellyskonsertti ja "Hijo de puta"- yhteislaulu. Ottelun lopun tapahtumat jäivät paikanpäällä vähän hämärän peittoon, mutta onneksi Espanjassa näkyy futista joskus telkkarissakin ja uusinnat on mahdollista bongata sitä kautta. Valencia siis kuitenkin jatkoon ja seuraavaksi vastaan asettuu Chelsea. Joutuu ehkä hankkimaan liput siihenkin peliin.


Esta es la vida. This is living.


Fútbol con fatatas


Lauantai-iltana oltiin futiskulttuurin kehdossa (kebap-baarissa) katsomassa El Clasicoa suomalaisella porukalla. Pelin jälkeen mietittiin mitä tehtäisiin ja siitähän se ajatus sitten lähti. Mitä Valenciassa voi tehdä lauantai-iltana? No tietysti mennä bingoamaan. Bingo on espanjassa suosittu illanviettotapa myös nuorison keskuudessa ja bingosalit muistuttavat enemmän Casinoa kuin mummojen kokoontumisajoja. Ensimmäinen kierros ihmeteltiin ja toisella ostettiin kupongit. Kun noin 65 numeroa oli arvottu, kajahti viereiseltä paikalta Jukan suusta sana, jonka huutamisesta jokainen bingon pelaaja unelmoi, mutta jonka vain harva pääsee toteuttamaan. BINGOOO!! Voittorahoille oli jo suunniteltu käyttötarkoituskin, mutta ei, mukamas viereisestä pöydästä huudettiin ensin, ja siinä vaiheessa kun alettiin asiasta valittamaan oli peli jo suljettu. Poistuimme seuraavan arvonnan jälkeen takavasemmalle. Meitä oli petetty. Stanan käyrät!


World Bingo Tour (WBT)


Henri(asuu heti vasemmalla ku meet Madridiin), Tuomas ja Janne


Sunnuntaille olimme suunnitelleet pyöräreissua kohti etelää. Tarkoitus oli katsella maisemia ja tutustua Valencian ympäristöön. Kaikki pyörät olivat kuitenkin vuokrattuina, joten se reissu siirtyi toiselle päivälle. Jouduimme siis tyytymään beachin pelaamiseen ja rannalla löhöilyyn. Ei ne kukkulat sielläkään hullumat olleet ;)


Babewatch ( Huom. OPH: ei mitään persjalkasia savolaisia )


Niinpä.

Chambéry, Ranska 28.2-4.3.2007

KESKIVIIKKO 28.2

Menomatkan aikataulu oli kellotettu tarkasti ja matkaanlähtö tapahtui klo 0.00 rinkat selässä. 3km kävelyä bussiasemalle, bussilla klo 01.00-05.00 Madridiin, 4km rinkkajuoksu lentoasemalle menevälle bussille, joka starttasi 06.00. Valencian bussi oli 10min myöhässä mutta kyllähän jokainen hyväkuntoinen nuorukainen kävelee 4km 50minuutissa joten niin mekin. Aikaa kului 38min ehdittiin siis vielä neuvomaan muita turisteja oikeisiin busseihinkin. Klo 7.45-9.35 lentäen Lyoniin ja sieltä klo 12-13 bussilla Chambéryyn. Matka oli suhteellisen rankka, mutta aika kului nopeasti sillä onnistuttiin nukkumaan oikeastaan jokaisessa mahdollisessa välissä.


Rankemman oloinen bussikuski


Lö Elefants - tähän löytää vaikka ei ole edes taksikuski

Perillä Samperissa oli 4h aikaa ennen kuin isännät pääsivät koulusta, joten kiersimme pienehkön kaupungin nähtävyydet sinä aikana. Kunnon loputtua noin klo 16 siirryimme paikalliseen Irkkupubiin nauttimaan yhdet Guinnesit. Pubissa istuskellesamme ryntäsi sisään kymmenkunta kissalanpoikaa ratsaamaan ravintolaa. Passeja syynättiin melkoisen tarkasti ja kaippa ne johonkin Europoliinkin soitteli ja kyseli että mitä miehiä ollaan.


Kisallanpojat hommissa

Nukkumatti kutsui jo puoli kymmenen aikoihin, koska aamulla oli edessä lautailureissu Alpeille!


TORSTAI 1.3.

Tämän vuoden aikaisin herätys (6.30) sujui mutkattomasti sillä täpinät laskemaan lähtemiseen oli melko kovat. Evääksi parit bocadillot ja ei muuta kuin tsekkiläisen Vojtan kyytiin ja kohti Valloire-nimistä hiihtokeskusta. Herkät rakkauslaulut soi autoradiossa ja kyyti oli erittäin turvallista, vaikka vuorille ajettiin kapeaa "serpenttiinitietä". Ihan ei 3000 metrin kerhoon päästy, sillä Valloire kohosi vain vajaaseen 2600 metriin.


Ranska - muodin mekka?

Valitettavasti olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset ja missasimme upeimmat maisemat sankasta sumusta ja lumipyrystä johtuen. Isäntien panos laskettelureissulla jäi hieman vaisuksi, sillä Tomas oli murtanut kylkiluunsa edellisessä reissussa ja Fopalta loppui jaloista virta puolilta päivin, vaikka jalkatreeni oli kuulemma ollut intensiivistä ja monipuolista. Lievää ylikuntoa?


Mara, Karvalakki, Vojta ja Darina eväitä syömässä


Lapin gängsta


Tiukka Pose - Skimbaajan ainesta


Ei pääse viima läpi

Kaiken kaikkiaan päivä oli todella onnistunut. Oli kirjaimellisesti jäätävän siistiä päästä taas laskemaan eikä rinteistäkään löytynyt moitteen sanaa. Muutaman viimeisen laskun puuterit kruunasivat upean laskupäivän ja fiilikset olivat korkealla.


PERJANTAI 2.3.

Päivän ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin isäntien vaihtarikavereiden järkkäämät Tshekkibileet. Valmistautuminen oli myös sen mukaista. Vapaa herätys ilman kelloa joskus kympin aikoihin, siitä pikkuhiljaa paikalliseen prismaan ostoksille, jonka jälkeen tuhti lounas (jauhelihakastike ei petä ikinä!!) ja etkoilua omalla porukalla. Tässä vaiheessa myös isäntien panos alkoi kohota jo erittäinkin korkealle. Irkkupubiin häppäreille ja siitä Suomen lipun kanssa bileisiin.


Juhlahumussa/tumussa

Tshekkibileissä Suomityylillä

Itse bileet olivat mahtavat (ainakin se mitä muistetaan ;)). Mara puhui sujuvaa ranskaa ja Villeä luultiin Espanjalaiseksi. Liekö hyvillä valmisteluilla osuutta asiaan? Chambéryn vaihtarit osoittautuivat oikein mukavaksi porukaksi. Koska vaihtareita ei Samperissa ole kovin paljoa, on tunnelma paljon tiiviimpi kuin monen tuhannen vaihtarin Valenciassa. Suomipoikakin sopeutui joukkoon nopeasti.


LAUANTAI 3.3 ja SUNNUNTAI 4.3

Launtai noudatti aika perinteistä dagen efter-päivän kaavaa. Silmät auki joskus puolen päivän jälkeen, burgeriateriat napaan (ranskassa kannattaa näyttää opiskelijakorttia mäkkärissä, saa toisen hampurilaisen ilmaseksi. Koska Suomessa?), krapulaleffana Borat ja yleistä hengailua muuten vaan.

Sunnuntaiaamuksi saatiin nakitettua Vojta jälleen kuskiksi ja päästiin paikalliselle vuorelle katsomaan auringonnousua. Not bad at all, kuten ylhäällä yhteen ääneen todettiin!


Auringonnousu Chambéryssa

Paluumatka tultiin tuttua reittiä, vaikka kävely jäikin nyt vähemmälle. Rankka mutta ikimuistoinen reissu oli takana päin ja kielikoulun penkki odotti Valenciassa.

Muchas Gracias Foppa y Tomas! Helvetin hauska reissu, mahtava majoitus, loistavat järjestelyt ym.ym... Ei yksinkertaisesti mitään valittamista. Näitä lisää. Välittäkää kiitokset myös Vojtalle ja Darinalle!! Andalucian Road Tripillä nähdään!!!