Viimeinen voitelu

Siitä kun karistin Valencian tomut jaloistani (echar un polvo), on kulunut jo jokunen viikko ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Viimeiset kymmenisen päivää Espanjassa kuluivat äitiä ja siskoa viihdyttäessä. Ensin viikon verran Valenciassa, jonka jälkeen siirryimme Barcelonaan. Pakollisia nähtävyyksiä tuli kierreltyä sen verran, että Barcelonankin asemakaavoitus alkaa olla hiljalleen hallussa.

20. päivä jätin hameväen itkemään Barcelonaan ja suuntasin kohti Geneveä. Siellä minua odotti Fobba, Tomas ja Saddam. Tarkoituksena oli siis ajaa Genevestä Tampereelle sekä ostaa matkalla Saksasta yksi auto lisää. Genevestä suunnaksi otimme Konstanz-nimisen kaupungin ja siellä majaansa pitävää tamperelaista Heliä. Matkalla alkoi sen verran tekemään mieli äidin lihapadoille, että Zurichin lähistöllä oli pakko pysähtyä Ikeaan syömään mammas köttbullarit. Konstanzissa Zeus ei pahemmin hymyillyt meille, vaan lähinnä heitteli meitä vanhoilla ämmillä. Harvemmin sitä tulee oltua sellaisessa ukkosmyrsykyssä, jossa taivas on jatkuvasti valkoinen peräkkäisistä salamaniskuista. Puut kaatuili, pelikaanit lenteli turbiineihin ja lunta satoi.


Tack så bra - ha det så mycket

Huolimatta meteorologisista ilmiöistä jatkoimme matkaamme seuraavana aamuna kohti Stuttgartia. Siellä yövyimme Tampereen tuttujen, eli Riikan ja Emmin tyylikkäässä opiskelija-asuntolassa. Tytöillä oli ilmeisti kova ikävä suomalaista kulttuuria, koska kuka muuten olisi halunnut meidän jäävän vielä toiseksi yöksi? Lisäksi reitin varrelta löytyi varteen otettava autokandidaatti, joka tarttuikin matkaan seuraavana aamuna pitkien neuvottelujen jälkeen.


Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Seuraavana määränpäänä oli Pilsen, Tsekki. Alunperin tarkoitus oli ehtiä ohjatulle kierrokselle Pilsner Urquellin panimolle, mutta aikataulutus ei aivan mennyt kohdilleen ja jouduimme tyytymään paikallisten ravintoloiden juoma- ja ruokatarjontaan. Tarjonta oli sen verran edullista ja riittävää että yksi reissaajista nukahti ravintolan pöytään ja toinen sai turpasaunan paikalliselta raggarijengiltä.

Paljoa ei edellistä iltaa jaksettu jäädä murehtimaan sillä seuraavaksi matkasimme kohti Prahaa. Siellä yövyimme kaksi yötä ja ehdimme jopa tutustumaan Prahaan muutenkin kuin vain juomatarjonnan osalta. Meillä oli paikallinen opas mukana näyttämässä nähtävyyksiä, mutta ei Prahasta kaupunkina silti ihan hirvittävästi käteen jäänyt. Aivan älyttömästi turisteja joka puolella solkkaamassa englantia. Tosin suuresta turistimäärästä huolimatta Praha on edelleen erittäin halpa kaupunki syödä ja juoda, koska bissetuoppi maksaa n. 0,75e ja kunnon pihviaterian saa viidellä eurolla. Mielestäni roadtripin ehdottomasti paras kaupunki.


Nollia on aina kiva puhallella


Terveiset kaikille Ahdeille

Tsekistä ajoimme Krakovaan koska Tomas halusi välttämättä päästä kisuttelemaan jo lähes naimisissa olevaa naista. No huonostihan siinä tietysti kävi, ja jouduimme jättämään Krakovaan tutustumisen yhteen iltaan. Sieltä suuntasimme Auschwitz-Birkenaun kautta Varsovaan, jossa asui poikien opiskelukavereita. Varsovan highlighttina pääsimme tutustumaan parlamenttiin ja näimmepä yhden mielenkiintoisen istunnon aiheesta jargon jargon blaa blaa etc.


Sanoja ei tarvita


Hattarat tötteröstä

Seuraava päivä menikin sitten täysin ajaessa, kun aikaa 600 kilometriin Varsovasta Riikaan kului reilu 11 tuntia. Ehkä se kertoo enemmän paikallisista tieolosuhteista kuin toivottovasti kuskien taidoista. Puolassa oli muutenkin tiet hieman outoja, kun teiden varsilla näkyi paljon naispuolisia liftareita, jotka olivat pukeutuneet verkkosukkiin ja minihameisiin. Hyvin näyttivät tytöt saavan kyytejä, joten siinäpä vinkki kaikille liftareille.


Stalinin hammas

Riikasta ei kyllä pahemmin mitään sanottavaa löydy. Monilta ihmisiltä olen saanut kuulla että Riika olisi jotenkin erikoisen hieno paikka. Mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että vaihdon aikana tuli nähtyä jos jonkinmoista toria ja vanhaa kaupunkia, eikä Riika erottunut tässä mielessä millään lailla edukseen. Toimii ehkä mentaliteetilla "taksi alle, tyttö päälle, markan känni, vaimolle jotain kivaa paperiin". Muutenkaan ei Latviasta pahemmin hyvää sanottavaa löydy, ainakaan viranomaisista. Nimittäin toinen autoista ei päässyt Viro-Latvia- rajalta yli, vaan se jouduttiin jättämään Riikaan. Onneksi sittemmin sain auton haettua Riikasta ja se on nyt turvallisesti Tampereella.

Lopulta koitti roadtripin viimeinen päivä ja lähdimme väsyineinä mutta onnellisina Tallinnaan, josta jatkoimme aikaisin aamulla Suomen kamaralle. Pientä kulttuurishokkia pääsi syntymään kun saavuimme Tampereelle ja ensimmäinen kontakti tamperelaisiin oli Pate Mustajärvi ottamassa keittoa Duck's Burgerilla.


Näissä merkeissä olet voittava

Täytyy vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihmisiä, joihin vaihdon aikana tuli törmäiltyä. Ei se vaihtokokemus nimittäin synny vaihtokaupungista, vaan niistä ihmisistä joiden kanssa vaihtokokemuksen jakaa. Ja jos ei kaikkia tapahtumia ja kokemuksia muistakaan, niin sadat valokuvat näyttävät, että hauskaa on ollut ja kaikenlaista on nähty ja koettu. Menkää ja kokekaa se itse!

Erityiskiitokset vielä Villelle unohtumattomasta vaihdosta! Tampereella sitten jatketaan samoissa merkeissä!

Buena suerte, hasta la pasta.

Se oli siinä - Kiitos ja Anteeksi

Suomeen on palattu jo muutaman päivä sitten ja olihan se melkoinen shokki, kun lentokentälle saapuessa lämpötila oli keskiviikkoaamuna tasan 30 astetta kylmempi kuin maanantai-iltapäivänä Valenciassa. Säätä lukuunottamatta sopeutuminen Suomeen on alkanut varsin mukavasti futista pelaillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Huomenna se varsinainen arki iskee vasten kasvoja kun 8.30 vetää käden lippaan verotoimiston aulassa. Ennen sitä täytyy kuitenkin vielä palautella mieliin vaihtokevään viimeisen viikon tapahtumia...

Maran lähdön jälkeen oli muutaman päivän hengähdystauko ennen kuin Ville ja Heikki saapuivat juhannuksen viettoon Valenciaan (lue:kantamaan mun kamoja takas Suomeen). Siinä sitten piti yrittää keksiä jotain ohjelmaa ja Tupehan sen sitten sano; lähetään Xativaan. Siellä on semmonen vanha linna jota oli pitänyt käydä jo moneen kertaan vilkaisemassa. Keskiviikkona otettiin lähijuna kohti etelää Jugin ja Tupen kanssa. Olihan siellä taas yks linna, jossain vaiheessa tuli puheeksi että on se kumma kun Espanjassa kierretään jokainen linna joka vastaan tulee, mutta esim. Tupe ei oo ikinä käyny Suomenlinnassa. Pitäsköhän sitä suomessakin vähän alkaa kiertelee? No joo, mutta se linna oli ihan siisti, yks aika viilee paikkakin löydettiin. Ei siis mitenkään Cool, mutta ilmastollisesti lempeämpi kuin muuten n. +35 lämpöasteessa sukellellut kaupunki. Siellä oli kallion sisään tehty alttari ja joku kirkkohässäkkä. Muuten Xativan linna ei kuitenkaan herättänyt mitään suurempia tunteita. Tulipahan kuitenkin nähtyä.


Castillo de Xativa


Señores pasajeros


Pyhä mies, pyhässä paikassa

Torstai meni akkuja lataillessa ja poikien saapumista odotellessa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä siitä eteenpäin painettiinkin sitte menemään kuin Moskova-Peking pikajuna. Välillä pysähdyttiin, mutta pienen tauon jälkeen oli jo edessä seuraava kohde. Käytiin shoppailemassa pariiin kertaan, oltiin biitsillä, kierreltiin vanhassa kaupungissa, käveltiin Turialla ja olihan siinä jotkut kekkeritkin. Aika perus lomailua siis. Käytiin poikien pyynnöstä kattomassa uudestaan härkätaisteluakin. En mä sitä vieläkään ymmärtänyt. Tässä vaiheessa pitää vielä kehaista Valencian parasta ostaria, Bonairea. Se on vähän kaupungin ulkopuolella oleva ulkoilmaostari, jossa on useita outlet-myymälöitä sekä lisäksi kaikki muutkin perus vaatelikkeet. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos Valenciassa aikoo Visaa vinguttaa (ei sitä säämiestä).


El Toro


Filet mignon


Aurinkoöljy ruskettaa tuplasti nopeemmin!!


Ciudad de las artes y ciencias

Alkuun juhannuksen vietto Espanjassa vähän mietitytti, kun oli tottunut Suomen RMJ:n tai Hangon meininkeihin. Huhua oltiin kuultu, että biitsillä olisi porukkaa ja jotkut bileetkin. Pakkohan se oli sitten mennä katsastamaan. Alkuilta grillailtiin Maijun kattoterassilla erasmus-porukalla. Syötiin makkaraa ja juotiin kaljaa. Poistuminen rantaa kohti tapahtui puolenyön aikoihin ystävällisen naapurin avustuksella, joka ilmoitti kutsuvansa paikalle kissalan pojat mikäli meteli ei loppuisi. No mehän poistuttiin suosiolla. Espanjalaiset on siitä vähän outoa porukkaa, että keskenään ne saa huutaa ja rellestää kuinka paljon tahansa, eikä kukaan sano mitään, mutta jos paikalla on erasmuksia putoaa toleranssi välittömästi lähelle nollaa. Perkeleen rasistit!!


Aurinko laskee juhannuksena Espanjassa


Grillibileet, Jukan kalju oli päässyt palamaan, eikä missään ollu tyhjää karjalan mäyristä


TicoTico, Pepe ja Paco

Terassilta jatkettiin Malvarossan rannalle, jossa oli jokunen hetki tullut jo aikaisemminkin kevään aikana vietettyä. Noche de San Juan oli vetänyt biitsin melkosen tukkoon. Puolenyön aikaan olisi pitänyt hyppiä nuotioiden yli ja käydä uimassa, jotta pahat noidat tms. pysyisivät poissa kuvioista myös jatkossa. Ilmeisesti ne nyt sitten varmaan myös pysyy, uimareita oli melkein yhtä paljon kuin miljoonapilkissä pilkkijöitä. Kovat oli kemut, musiikki soi läpi yön ja porukkaa oli kuin pipoa. Itse viihdyttiin rannalla aamukahdeksaan asti. Loppuillasta Heikki pukeutui aina muodikkaaseen jätesäkki-frakkiin. Säästyttiin myös isommilta materialistisilta menetyksiltä, kun ainoastaan toinen sandaalini kirjattiin kuluksi. Senkin tilalle löytyi uusi, joten tappioita ei syntynyt. Muilla erasmuksilla oli ilmeisesti ollut huonompaakin tuuria, eli jos San Juania menee Espanjaan juhlimaan, kannattaa olla aika tarkkana tavaroidensa kanssa. Kaiken kaikkiaan juhannuksen vietto muualla oli varsin positiivinen kokemus!


Beachillä


Qué coño haceeeeeeees!!!

Kiitokset pojille kantoavusta ja muustakin ajasta Valenciassa. Eipä ainakaan ollut aikaa murehtia kotiinlähtöä ja tulipahan vaihdolle ainakin vauhdikas loppu!?!

Vielä viimeiseksi täytyy sanoa kaikille vaihtoon lähtemistä miettiville ja niillekin jotka sitä eivät vielä ole edes miettineet, että älkää ainoastaan käyttäkö mahdollisuutta lähteä, vaan tehkää kaikki mahdollinen sen eteen että pääsette lähtemään. Vaihdon antamia kokemuksia on vaikea löytää muualta. Mutta mitä sitä itse enää keuhkoamaan. Lähtekää kokemaan se itse!!!

Mara kirjottaa vielä viimeisen postauksen road tripistä, mutta omat höpinät loppuu tähän. Ehkä sitten taas seuraavasta vaihdosta...