Wednesday, January 31, 2007

Calle del Maestro Esteban Catalá 1

Kämpän hommaaminen Valenciassa on ensimmäinen tulikaste, johon vaihto-opiskelijat pakotetaan. Koulun puolesta ei nimittäin ole järjestetty minkäänlaista tukea asunnon etsimiseen, vaan jokainen joutuu etsimään ilmoituksia vapaista asunnoista internetistä tai katujen lyhtypylväistä. Asiaa ei juurikaan edistä se, että espanjalaiset eivät vastaa yhteenkään sähköpostiin, vaikka se usein on ainut annettu kontaktikeino. No onneksemme "tuurilla ne laivatkin seilaa"- ohjesääntö osui ja upposi tällä(kin) kertaa, sillä juuri kun olimme saapuneet Valenciaan saimme tiedon vapaana olevasta kämpästä, jonka vuokraaja puhui hyvää englantia. Seuraavana päivänä järjestetyn esittelyn jälkeen olimme myytyjä ja otimme huoneen.
Huone

Asumme siis armeijatyyppisesti samassa huoneessa, mutta puolustukseksi on mainittava että meillä on oma parveke sekä kylpyhuone. Huoneistoon kuuluu lisäksi myös keittiö, iso olohuone, 1 ranskalaistyttö, 1 brittineito ja Hakån -Norjan lahja Valencialle. Kämppä vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja ovimiehen "hasta luego"- tervehdykset eivät ainakaan huononna tuota vaikutusta. Tosin puolentoista vuorokauden aikana jonka olemme asuneet täällä, olemme saaneet rikottua ovenkahvan, vedenkeittimen ja pesukoneen. Ilmeisesti kaikki tavarat eivät täälläkään ole idioottivarmoja. Myös valokatkaisijoiden sijoittelu on aika mielenkiintoista, sillä niihin yltäekseen joutuu melkein menemään polvilleen. Joko tämä talo on rakennettu ajalla jolloin ihmiset olivat vielä kääpiöitä tai sitten espanjalaiset ovat normaalia erittäin paljon lyhyempää kansaa. Ilmeisesti kasvu on suuntautunut ainakin naisilla kahteen muuhun paikkaan. Tai siis kolmeen.

Olohuone

Seuraavista kuvista jokainen voi yrittää arvailla kuka on kukin.






Tuesday, January 30, 2007

Hostellielämää

Nyt on viikko reissua takana ja oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsee istahtamaan kunnolla netin ääreen. Takana on kuusi yötä lämminhenkisessä mutta kylmässä hostellissa, jossa oli hiihtäjää jos jonkinmoista. Yhteinen trendi kaikille oli kuitenkin avata huoneen ikkunat n. klo 8.00 aamulla, jonka jälkeen siirryttiin suihkuun kuluttamaan kaikki lämmin vesi suomipojilta. No onneksi ranskattaret muistivat meitä mandariineilla hyvitykseksi kärsimyksistä, joita he olivat aiheuttaneet. Me päätimme sitten jättää vastalahjaksi Chinamanilta ostetun bränikän (1 käyttökerta) sateenvarjon joka oli hajalla, sekä keskuspuistosta haltuun otetun Supertele-pallon muistoteksteillä.

Hollantilaisilta oli vaatteet päässeet loppumaan


Muitakin erikoisia ihmisiä on ehditty näkemään, kuten yliopiston proffa joka toivotteli meille vaan bienvenidosit Valenciaan kun kyseltiin siltä että mitä pitäisi tehdä kun ei tiedetä opiskeluasioista mitään. Tai hostellissa pyörinyt venäläinen siilitukka-militantti, joka olikin ilmeisesti Puolasta tai Saksasta. Ylitsemuiden oli kuitenkin alltime-favourite-huru-ukko-kikkailija, aivan helvetin mukava jätkä. Harmittaa vietävästi kun ei saatu siitä kuvaa. Sankari kuitenkin napsutteli jotenkin epäinhimillisesti sormiaan ja pyöritteli tupakkaa sormissaan. Erikoisominaisuutena tällä otuksella oli sytkärin ja röökitopan heittely, ilmeisesti tavoitteena oli saada ilmaista kaljaa. Puheestakaan ei saanut oikein muuta selvää kuin "Finlandia- mucho frio!"

Torres de Serranos. Huom. pipa

Muuten viikko on mennyt espanjalaiseen toimistokulttuuriin ja elämäntapaan tutustuessa. Muutamat nähtävyydet on ehditty kiertämään sekä kaupunkia on kävelty ristiin rastiin. Täytyy sanoa että kolmen kilometrin mittanen beachi ei vaikuta kovin huonolta. Enää puuttuu aurinko:"España- mucho frio!" Sunnuntaina käytiin katsomassa reissun ensimmäinen futismatsi, kun Valencian ylpeys Levante kaatui saappaat jalassa Sevillan partureille 4-2.

Anelka, Cabron!!!!


Pitkin autiota hiekkarantaa


Valenciaa valloittamassa