Road Tripin jälkilöylyt

Jotta Road Tripille saatiin sopivan pehmeä lasku, lähdettiin Valenciassa näyttämään turistiporukalle vielä hieman meininkejä. Päivä oltiin rannalla pelailemassa beachvolleyta ja käväistiin satamassa katsastamassa Americas Cupin mainingit, Tomas kun on melkonen seilori(purkkarit etc.), ja muutkin halusivat nähdä vilauksen tapahtumasta. Eipä siellä taaskaan mitään niin ihmeellistä ollut, hienoja jahteja ja paljon väkeä. Illalla suunnattiin erasmus-opiskelijoiden suosimaan tapas-ravintolaan, jossa on tullut joskus aiemminkin vierailtua. Siinä naposteltiin kaikennäköstä possusta suolakurkkuun ja hauskaa oli. Jugi ja Heidi matkasivat siitä Veronaan ja Tomas/Foppa- kaksikko jatkoivat espanjan valloitusta vielä pari päivää Barcelonassa.


Huppu heilumaan


Tapaspöytä a la Bodega Fila


Sulle tulee sellanen filosofinen fiilis

Viime viikonloppuna järjestettiin Erasmus-vaihtareiden futisturnaus Valencian futisjoukkueen harjoituskeskuksen kentillä. Oltiin mukana monikansallisessa joukkueessa, jossa oli edustusta Espanjasta, Kreikasta, Hollannista, Irlannista, Tanskasta ja tietysti Suomesta. Joukkueemme nimi oli kreikan kieltä ja se tarkoitti ei helppoa, vaan varmaa. Emme saaneet täyttä selvyyttä missä mielessä sanaa käytettiin ja mistä se juonsi juurensa, mutta suomen kielelläkin sillä on merkityksensä. 9 euron osallistumismaksu oikeutti ilmaiseen ruokaan ja juomaan, kahteen PS2-peliin sekä peliasuun, jonka jokainen sai omakseen. Ihan kohtuuhintaista hupia oli siis järjestetty.


Oikeassa alakulmassa peukku


Köyhien futareiden autoja

Alkulohkossa pelattiin kolme peliä. Ensimmäinen päättyi tasan 1-1, mutta kaksi seuraavaa voitettiin ja päästiin lohkoykkösinä sunnuntain jatkopeleihin. Aamupäivän puolivälierään oltiin menetetty pari hollantilaista kotimaahansa ja tanskalainen rannalle. Ilman vaihtomiehiä taisteltiin varsinainen peliaika 2-2 (huomioitavaa jatkossa, Villen tehot 1+1 ;)) ja voittokin oli lähellä. Edellisestä päivästä muuttuneet säännöt olivat kuitenkin meitä vastaan ja päädyttiin potkimaan pilkkuja. Ville asteli toisena vetäjänä pallon taakse näyttämään hollantilaisille, miten suomalaiset vetää rankkareita. Tällä(kään) kertaa viimeistely ei kuitenkaan ollut Litmasen Jarin tasoa ja maalivahdin aavistettua oikeaan kulmaan päättyi peli siihen. Aina ei voi voittaa. Ja käännetään sitä kauhaavalaista vielä kunnolla lapaluiden välissä ja paljastetaan, että joukkue joka meidät voitti, koostui puoliksi mimmifutareista. Sanotaanko näin, että joillekkin etelä-eurooppalaisille kyseinen häviö ei ollut se ihan kaikkein helpoin niellä. Vähänhän se jäi harmittamaan, kun meidät pudottanut joukkue hävisi turnauksen voittajille välierässä rankkareilla. Koko turnauksen voittokaan ei siis välttämättä olisi ollut kauhean kaukana... Mutta toisaalta, vaikka pohjakunto onkin luotu KuPS-Oravien tasoisissa ammattilaisjoukkueissa, olisimme tuskin jaksaneet pelata ilman vaihtomiehiä kahta kokonaista ottelua lisää.


Team Imemunaa ( Huom! kreikkaa)

Tappion jälkeinen suru hukutettiin maanantai-iltana Aleksin läksiäisten merkeissä. Kielikoulun porukalla mentiin aasialaiseen all you can eat-buffettiin syömään ja tuli siinä vähän viiniäkin maistettua. Villekin maistoi ensimmäistä kertaa sushia. Onhan se vähän sellaista näpertely-ihq-muotiruokaa, mutta ihan hyvää, täytyy myöntää. Vähän haikeilla mielin heitettiin hyvästit Aleksille, josta oli kuukausien varrella tullut yksi parhaista kavereista täällä Valenciassa. No nyt on ainakin majapaikka ja paikallisopas Kööpenhaminassa, jos ja kun sinne jossain vaiheessa matkustelee...


Aleksille kilisteltiin sahtia

Muuta ihmeellistä ei oikeastaan tälle ajalle olekaan mahtunut. Ranta, koulu ja sää on käsitelty jo sen verran moneen kertaan, että ei niistä enempää. Ahora nos vamos a Ibiza, hasta pronto!

Road Trip 27.4 - 8.5.2007

Huhhuh, olihan semifyysisen rankka reissu. No eikös se niin mene, että rankka työ vaatii rankat huvit, ja jos ei tee töitä on juhlat koko ajan.

Valencian lentokentällä hypättiin Ford Focus C-Maxiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Rulluteltiin kahdestaan itärannikkoa pitkin Costa del Solille, jossa Italiassa pastaa pureskelevat Jugi ja Heidi, Suomesta nahkaa käristämään tullut Pauliina sekä Valencian(Vammalan) vahvistus Laura jo odottelivatkin meitä. Pari päivää myöhemmin mestoille pyörähti kanukki ja romaani, eli Tomas ja Fobba. Poikaporukalla sitten paineltiin Jugin, Fopan ja Tomasin kanssa etelärannikkoa Sevillaan, josta palattiin Granadan, Murcian ja Alicanten kautta takaisin Valenciaan. Yhteensä kilometrejä karttui melkein 2000km ja jopa ilman suurempia kommelluksia (siis auton kanssa). Matkan varrelle osui jos jonkinnäköisiä scenejä ja kaikenlaisia kovia juttuja.


Andalucian EK


Costa del Sol 27.4 - 3.5

Aurinkorannikolla majoituttiin Torremolinoksen keskustassa isossa apartamentoksessa. Asunnon hinta-laatusuhde oli varsin mainio (47e/6 yötä) ja lisäksi pihassa oli oma uima-allas. Torren scenestä kertoo varmaan riittävästi se, että ensimmäinen henkilö johon siellä törmättiin oli Tanssii Tähtien Kanssa- tuomari Mikko Rasila, joka aika ilmeisesti pelaa palloa omaan päätyyn. Kylän kyseisestä suuntautumisesta johtuen ei Torressa tullut kauheasti muuta tehtyä kuin lojuttua uima-altaalla. Yöelämässäkin käytiin lähinnä Torremolinoksen vieressä sijaitsevassa Benalmadenan kylässä. Siellä sattui reissun pahimmat peltikolaritkin mutta onneksi kohteena oli vain paikallinen vaimariukko huvipuiston törmäilyautoissa.


Je m'appelle Mikko - aika täpinöissä


Vapaa pudotus


Poika ja Ilves

Vappuaatto vietettiin perinteiseen suomityyliin paikallisen Finnpubin karaokessa. Niitten esitysten jälkeen on varmaan turha mennä sinne enää uudestaan, ainakaan Jugin ja Fopan :D Aikuinen nainen raikui heleästi Mieskuoro Huutajien suusta, ja kommentti: "ei ole 3 minuuttia koskaan tuntunut noin pitkältä ajalta" vain kannusti yhä vaikuttavimpiin suorituksiin. Eipä siinä juuri muuta ihmeellistä ollut, hyvä boogie oli päällä ja aika iloista pomppimista oli koko vappu. Ainoa miinus vapusta tuli siitä, että Fuengirolassa sijaitsevan Samin Pizzerian Samilla oli ilmeisesti venähtänyt vappu pitkäksi, koska ovella oli lappu "sairaslomalla", eikä sen vuoksi päästy syömään jättipizzoja. Onneksi Thelman pullapuoti ei kuitenkaan pettänyt ja saatiin sentää karjalanpiirakoita munavoilla. Ne tulikin nopeasti syötyä. Maukkaista munavoipiirakoista huolimatta Fuengirolan reissu jäi vähän heikolle tasolle, sillä melkein paikallinen opas (Ville) kadotti hieman suuntavaistoaan ja rannan etsiminen johti n.1km kävelyyn väärään suuntaan. Sitten alkoi sataa kaatamalla ja lähettiin takas kämpille. Ois se ranta sieltä kyllä oikeesti löytyny ;)


Hyvä boogie!


Sami on vähän espanjalaistunut


Hyvinhän se munavoi


3.-4. 5 Gibraltar/Tarifa

Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Iso-Britannian maaperää. Gibraltarilla huomattiin että ladsit osaa rahastaa turisteja, sillä meidän olisi pitänyt maksaa 40£ vuoren huipulle päästäksemme. Ei oikeastaan edes pahemmin haitannut, vaikka tällä kertaa jäi Gibraltarin kuuluisat apinat näkemättä, kun auto oli jo valmiiksi täynnä samaisia eläinkappaleita. Sentään sää oli kirkas ja näimme 15 mailin päässä olevan ebonien luvatun mantereen.


Eletään se yhessä


Union Jack


Apinakallio


Zulu ei oo pulu, hän on afrikkalainen

Gibraltarilta matkattiin Tarifalle, joka on Euroopan eteläisin kärki ja surffaajien suosiossa kovan tuulen takia. Siellä oli siis hyvä hippiscene, mikä näkyi heti hostelliin löydettyämme. Viereisessä huoneessa joku rämpytti kitaraa koko illan ja muutenkin meininki oli aika leppoisaa. Hostellin väki teki korttitemppuja ja poltteli jotain tupakkaa vahvempaa melko tiiviisti. Siellä ei ihan hirveästi ilmeisesti muutenkaan jakseta ressailla mistään maallisista asioista, sillä opasteet hostellillekin oli melko vapaasti tehty, "kadulla jolla hostelli sijaitsee ei ole nimeä, mutta kulmassa on punainen talo". No, talo oli kyllä, mutta ei siinä kulmassa missä piti, eikä hostellilla ollut mitään kylttiä ovessa tai talon seinässä. Lopulta paikka löytyi kuitenkin ja päästiin nauttimaan Tarifan hiekkarannasta. Rannalle päästyä ei tarvinnutkaan enää ihmetellä miksi paikka on surffareiden suosiossa, oli meinaa melkonen myräkkä. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli. Tarifalla tehtiin myös reissun toinen julkkisbongaus kun löydettiin Lionel Richie ottamassa möykkämehua huppu heiluen el localissa.


Costa del Surf


Lionel levytystauolla

Tarifalla yövyttiin vain yksi yö ja siitä jatkettiin kohti Sevillaa.


4.-5. 5 Sevilla

Sevillassa paikallisopas onnistui Fuengirolaa paremmin ja autopaikka löytyi nopeasti samasta hallista, jonne auto oltiin parkkeerattu perhelomalla joulun aikoihinkin. Parkin löydyttyä otettiin kamat taas vaihteeksi kantoon ja paineltiin kartan kanssa kohti hostellia, joka löytyi välittömästi, vaikka hostellin nimi olikin epähuomiossa jäänyt varmistamatta. Sevilla oli ehkä kaikkein "kaunein" tähän mennessä nähdyistä Espanjan kaupungeista. Paljon hienoja rakennuksia ja idyllisiä kapeita katuja. Kierreltiin ilta kaupungilla, käytiin syömässä (Sevillassa ei kannata syödä kebapia, se on kallista ja sitä on vähän tarjolla), ja mentiin melko aikaisin nukkumaan.


Euroopan 3. suurin kirkko

Aamusta herättiin aikaisin, syötiin hostelliaamupalaksi varsin maittavat setit ja kierreltiin taas muutama tunti kaupungilla. Katsastettiin mm. Sevillan kuuluisin nähtävyys eli jättimäinen katedraali sekä härkätaisteluareena. Puoliltapäivin nostettiin taas kytkintä ja otettiin suunnaksi Granada. Rakennusten lisäksi Sevillasta jäi mieleen kaupungilla juopotelleet teinit, joiden meininki veti vertoja jopa kotisuomen tulevaisuuden toivoille.
Yksinkertaisella ääntenenemmistöllä valittiin Sevilla Espanjan ykköskohteeksi romanttiselle viikonloppulomalle (jos sitä joskus vaikka alkais seurustelemaankin...).


Jesse on pidetty henkilö Sevillassa


5.-6.5 Granada

Granadassa vietettiin vaihtovuoden ensimmäinen hotelliyö. Kaikki hostellit kun sattuivat olemaan täyteen buukattuja, vaikka turistikausi ei ollut vielä edes alkanut. No halvalla päästiin kuitenkin (24e/yö) ja olihan kerrankin edes kunnon suihkut ja sängyt, ja telkkarikin kaiken hyvän lisäksi. Illalle oltiin suunniteltu vierailu ehkä yhteen tulevaan maailman ihmeeseen, La Alhambraan. Linnoitus jäi kuitenkin illalla näkemättä, sillä paikka oli siltä päivältä loppuunmyyty. Olisi siis kannattanut lukea Lonely Planetia tarkemmin ja varata liput netin kautta etukäteen (vinkki myös muille, jotka Granadaan aikovat). Ei me siitä kuitenkaan lannistuttu, vaan päätettiin mennä aamusta uudestaan. Vaihdettiin linnoitus kaupunkikierrokseen ja pyörittiin ympäri keskustaa. Auton parkkeeraus laillisesti tuottaa Espanjassa yleensä aika paljon vaikeuksia, joten päätimme jälleen etsiä parkkihallin. Halli löytyi ja Jugi palkittiin auton sammuttamisen kruunaamattomaksi kuninkaaksi 4 onnistuneen suorituksen jälkeen. Myönnettäköön, että oli ehkä kapein parkkihalli ikinä. Granadassakin syötiin kebapia. Me voitaisiin kohta varmaan aloittaa sellanen palsta, missä arvioidaan espanjalaisten kaupunkien kebap-ravintoloita, alkaa sen verran jo olemaan kokemusta siltä alalta.


Ile laita dona tilille ni ostetaan tää linna


La Alhambra

Kaupunkikierroksen jälkeen palattiin taas aika aikaisin hotellille, koska aamulla oli edessä aikainen herätys ja taas melko pitkä siirtymä autolla. Syötiin aamulla aamupalaa klo 7.30 auton takakontista, koska hotellimajoitus ylitti budjettia sen verran, että jostain oli pakko kiristää menetetyt rahat takaisin. Vähän siinä ohi kävelleet japanilaiset ihmettelivät, mutta mitäpäs siitä. Hyvät aamupalat oli. Palastelun jälkeen ajettiin Alhambralle, jossa odotti 45min jonotus, joka kuitenkin osoittautui kannattavaksi ja lopulta päästiin kuin päästiinkiin pällistelemään aikas isoa linnoitusta.


Jonossa oli n. 1000 ihmistä klo 8 aamulla


Rautanen jalkoväli


Opiskelijoiden aamupala...


...ihan mukavissa maisemissa


6.-8.5 Alicante

Samantien Alicanteen saavuttuamme huomasimme että paikassa vallitsee hyvä lomailuscene. Ranta on erittäin hyvässä kunnossa ja sitä riittää. Muutenkin paikka osoittautui jollain tavalla tyylikkäämmäksi kuin turismin runtelema Aurinkorannikko. Alicante oli reissun ensimmäinen etappi, jossa yövyimme kaksi yötä ja jossa pääsimme hieman leputtelemaan kaasupolkimen polkemisesta väsyneitä jalkoja. Illalla saatiin tekosyy pistää hyvä boogie päälle kun Foballa oli syntymäpäivät. Seuraava päivä menikin sitten ihan rentoutuessa altaalla ja rannalla, vaikka toisille beachvolleyn pelaaminen hieman heikossa hapessa saattaakin olla täyttä työtä.


I'm levidading, I'm in di air

Kuluneen sanonnan "väsyneinä mutta onnellisina" mukaisesti lopetimme road trippimme Valencian lentokentälle. Autokin oli paria naarmua ja palanutta kytkintä lukuun ottamatta priimakunnossa. Espanjaan eksyville voidaan suositella autolla reissaamista ja vuokraamista lämpimästi. Lysti on melko halpaa ja paikat tulee nähtyä paljon kattavammin kuin muuten. Tieverkostokin on laadukas eikä ajaminen ole loppujen lopuksi sen ihmeellisempää kuin Suomessakaan. (Kts. halvimmat autot osoitteesta www.doyouspain.com)


Muilla oli vaikeuksia liikenteessä

Reissu jatkui vielä pari päivää Valenciassa, mutta siitä seuraavalla kerralla. Nyt eletään, teik it iisi!