Idols-Ari ja Maajussi-Teemu ovat hevikavereita!

Aamulla kouluun, iltapäivällä rannalle, beachvolleyta ja beachfutista, illalla lenkki ja nukkumaan. Viimeiset puolitoista viikkoa on noudattanut aika pitkälti samaa kaavaa. Aurinko on paistanut ja mukavaa on ollut. Tällaista vaihto-opiskelun kai kuuluukin olla...


Maalaismaisemaa Saguntosta

Tuli muuten tuossa yhtenä päivänä vietyä espanjan opettajalta yöunet. Siihen riitti suomalaisten tv-formaattien kruununjalokiven esitteleminen. Nyt siis Maajussille Morsian (Una novia para el granjero) tunnetaan ainakin Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Australiassa, Usa:ssa, Puolassa ja Tanskassa. Oli siinä hieman selittämistä kun yritti espanjaksi kertoa, että suomessa on tv-sarja jossa farmareille etsitään vaimokkeita. Ollaan kuulemma vähän outoa kansaa. Siinä vaiheessa kun olisi vielä vetänyt ässän hihasta ja kertonut uutisen: "Matti sanoi minulle että maistun paremmalta kuin uuniperunat." Ei olisi opettaja nukkunut viikkoon. Tehtävänä oli siis kertoa jokin mielenkiintoinen uutinen omasta kotimaastaan.


Billy meinasi kuolla, vaikkei ollut edes vielä pimeää

Normaalikaavasta poiketen vuokrattiin maanantaina fillarit. Tällä kertaa suuntana oli pohjoinen ja alle saatiin 2,5e/vuorokausi maastopyörät. Pyörien hinta korreloi niiden laatua aika tarkasti. Nyt oltiin kuitenkin paremmin valmistautuneita kuin viimeksi ja mukana oli renkaanpaikkausvälineet ja jotain muitakin työkaluja. Tässä vaiheessa pitää kai taas sanoa jo perinteiseksi muodostunut, "mutta kuinkas sitten reissussa kävikään..."


Folken Matkassa


Vähän niinku Suomenlinnassa, pussikaljat vaan puuttu

Puolilta päiviltä lähettiin reissuun ja mukaan lähti meidän lisäksi Jukka, Tuomas, Aleks ja Billy (Chris Tucker). Taaskaan ei lähdetty neuvoja kyselemään, eikä karttoja katselemaan, mutta määränpää löytyi silti hyvin. Ongelmia aiheutti ainoastaan hieman epämukavat penkit, +25c lämpö, yksi joki, jokunen aita, rautatie ja Billyn pyörän poljin, joka yritti lähteä omille teilleen vähän väliä. Joskus klo 18 saavuttiin n.30km Valenciasta pohjoiseen sijaitsevaan Sagunton kylään ja päästiin pällistelemään paikallista linnoitusta. Siellä kierreltiin ja katseltiin maisemia, kunnes oli kotiinlähdön aika. Ihan näkemisen arvoinen paikka sekin oli, ja pyörällä liikkumista ainakin täällä voi kyllä suositella lämpimästi. Halpaa ja hauskaa hommaa.


Ylityksiä matkan varrelta, Osa 1


Osa 2


Osa 3


Osa 4

Koska paluumatkasta oli tulossa raskas, käytiin hakemassa vähän energiaa Burger Kingistä. BK:n pihassa Billy huomasi ilokseen, ja muidenkin iloksi, että polkimesta oli pudonnut pultti joka piti sitä kiinni pyörässä. Nyt ei sitten ollut yhdessä pyörässä poljinta ollenkaan. Etsintäpartio lähti metsästämään kadonnutta osaa ja viimein se sitten löytyikin. Kello vaan tikitteli jo siinä vaiheessa lähes yhdeksää ja alkoi pimeäkin tulemaan. Eikä sillä pyörällä pystynyt silti kunnolla polkemaan koska poljin oli auttamasti jo rikki. Billykin oli jo vähän peloissaan, sillä hämärän tullessa musta mies kuolee aina ensimmäisenä kauhuleffoissa. Käskettiin poikaa vaan hymyilemään, ettei katoa näköpiiristä. Yön pimeydessä poljettiin tuttuja ja vähemmän tuttuja reittejä Valenciaan.


Jugi ja Billy muurilla


Castillo de Sagunto


Ei eksytty pimeässkään

On se vaan kumma, että noissa reissuissa aina vaan sattuu ja tapahtuu, vaikka ihan ihmisiksi ollaan. Toisaalta, muutenhan täällä olisikin tylsää kuin Kuopion torilla.

Seuraava päivitys Andalucian Road Tripin jälkeen joskus toukokuun puolella, Hasta La Vista!