Se oli siinä - Kiitos ja Anteeksi

Suomeen on palattu jo muutaman päivä sitten ja olihan se melkoinen shokki, kun lentokentälle saapuessa lämpötila oli keskiviikkoaamuna tasan 30 astetta kylmempi kuin maanantai-iltapäivänä Valenciassa. Säätä lukuunottamatta sopeutuminen Suomeen on alkanut varsin mukavasti futista pelaillessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Huomenna se varsinainen arki iskee vasten kasvoja kun 8.30 vetää käden lippaan verotoimiston aulassa. Ennen sitä täytyy kuitenkin vielä palautella mieliin vaihtokevään viimeisen viikon tapahtumia...

Maran lähdön jälkeen oli muutaman päivän hengähdystauko ennen kuin Ville ja Heikki saapuivat juhannuksen viettoon Valenciaan (lue:kantamaan mun kamoja takas Suomeen). Siinä sitten piti yrittää keksiä jotain ohjelmaa ja Tupehan sen sitten sano; lähetään Xativaan. Siellä on semmonen vanha linna jota oli pitänyt käydä jo moneen kertaan vilkaisemassa. Keskiviikkona otettiin lähijuna kohti etelää Jugin ja Tupen kanssa. Olihan siellä taas yks linna, jossain vaiheessa tuli puheeksi että on se kumma kun Espanjassa kierretään jokainen linna joka vastaan tulee, mutta esim. Tupe ei oo ikinä käyny Suomenlinnassa. Pitäsköhän sitä suomessakin vähän alkaa kiertelee? No joo, mutta se linna oli ihan siisti, yks aika viilee paikkakin löydettiin. Ei siis mitenkään Cool, mutta ilmastollisesti lempeämpi kuin muuten n. +35 lämpöasteessa sukellellut kaupunki. Siellä oli kallion sisään tehty alttari ja joku kirkkohässäkkä. Muuten Xativan linna ei kuitenkaan herättänyt mitään suurempia tunteita. Tulipahan kuitenkin nähtyä.


Castillo de Xativa


Señores pasajeros


Pyhä mies, pyhässä paikassa

Torstai meni akkuja lataillessa ja poikien saapumista odotellessa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä siitä eteenpäin painettiinkin sitte menemään kuin Moskova-Peking pikajuna. Välillä pysähdyttiin, mutta pienen tauon jälkeen oli jo edessä seuraava kohde. Käytiin shoppailemassa pariiin kertaan, oltiin biitsillä, kierreltiin vanhassa kaupungissa, käveltiin Turialla ja olihan siinä jotkut kekkeritkin. Aika perus lomailua siis. Käytiin poikien pyynnöstä kattomassa uudestaan härkätaisteluakin. En mä sitä vieläkään ymmärtänyt. Tässä vaiheessa pitää vielä kehaista Valencian parasta ostaria, Bonairea. Se on vähän kaupungin ulkopuolella oleva ulkoilmaostari, jossa on useita outlet-myymälöitä sekä lisäksi kaikki muutkin perus vaatelikkeet. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos Valenciassa aikoo Visaa vinguttaa (ei sitä säämiestä).


El Toro


Filet mignon


Aurinkoöljy ruskettaa tuplasti nopeemmin!!


Ciudad de las artes y ciencias

Alkuun juhannuksen vietto Espanjassa vähän mietitytti, kun oli tottunut Suomen RMJ:n tai Hangon meininkeihin. Huhua oltiin kuultu, että biitsillä olisi porukkaa ja jotkut bileetkin. Pakkohan se oli sitten mennä katsastamaan. Alkuilta grillailtiin Maijun kattoterassilla erasmus-porukalla. Syötiin makkaraa ja juotiin kaljaa. Poistuminen rantaa kohti tapahtui puolenyön aikoihin ystävällisen naapurin avustuksella, joka ilmoitti kutsuvansa paikalle kissalan pojat mikäli meteli ei loppuisi. No mehän poistuttiin suosiolla. Espanjalaiset on siitä vähän outoa porukkaa, että keskenään ne saa huutaa ja rellestää kuinka paljon tahansa, eikä kukaan sano mitään, mutta jos paikalla on erasmuksia putoaa toleranssi välittömästi lähelle nollaa. Perkeleen rasistit!!


Aurinko laskee juhannuksena Espanjassa


Grillibileet, Jukan kalju oli päässyt palamaan, eikä missään ollu tyhjää karjalan mäyristä


TicoTico, Pepe ja Paco

Terassilta jatkettiin Malvarossan rannalle, jossa oli jokunen hetki tullut jo aikaisemminkin kevään aikana vietettyä. Noche de San Juan oli vetänyt biitsin melkosen tukkoon. Puolenyön aikaan olisi pitänyt hyppiä nuotioiden yli ja käydä uimassa, jotta pahat noidat tms. pysyisivät poissa kuvioista myös jatkossa. Ilmeisesti ne nyt sitten varmaan myös pysyy, uimareita oli melkein yhtä paljon kuin miljoonapilkissä pilkkijöitä. Kovat oli kemut, musiikki soi läpi yön ja porukkaa oli kuin pipoa. Itse viihdyttiin rannalla aamukahdeksaan asti. Loppuillasta Heikki pukeutui aina muodikkaaseen jätesäkki-frakkiin. Säästyttiin myös isommilta materialistisilta menetyksiltä, kun ainoastaan toinen sandaalini kirjattiin kuluksi. Senkin tilalle löytyi uusi, joten tappioita ei syntynyt. Muilla erasmuksilla oli ilmeisesti ollut huonompaakin tuuria, eli jos San Juania menee Espanjaan juhlimaan, kannattaa olla aika tarkkana tavaroidensa kanssa. Kaiken kaikkiaan juhannuksen vietto muualla oli varsin positiivinen kokemus!


Beachillä


Qué coño haceeeeeeees!!!

Kiitokset pojille kantoavusta ja muustakin ajasta Valenciassa. Eipä ainakaan ollut aikaa murehtia kotiinlähtöä ja tulipahan vaihdolle ainakin vauhdikas loppu!?!

Vielä viimeiseksi täytyy sanoa kaikille vaihtoon lähtemistä miettiville ja niillekin jotka sitä eivät vielä ole edes miettineet, että älkää ainoastaan käyttäkö mahdollisuutta lähteä, vaan tehkää kaikki mahdollinen sen eteen että pääsette lähtemään. Vaihdon antamia kokemuksia on vaikea löytää muualta. Mutta mitä sitä itse enää keuhkoamaan. Lähtekää kokemaan se itse!!!

Mara kirjottaa vielä viimeisen postauksen road tripistä, mutta omat höpinät loppuu tähän. Ehkä sitten taas seuraavasta vaihdosta...