IbiZa 22.5 - 27.5.2007

Näin alkuun seuraa pieni kielitieteellinen arvoituksenpoikanen kaikille teille filologeille: Mitä tarkoittaa espanjan kielinen sana la cala? Tarkoittaako se a) merenlahtea, b) hedelmäviipaletta, c) uistimen leikaria, d) peräpuikkoa, e) lastiruumaa?
Oikea vastaushan on tietysti kaikkia edellä mainittuja. Aika jännä kieli tämä espanja, vai mitä? Noista sanoista saa aikaseks aika mielenkiintoisen esimerkkilauseen: Estoy en la cala en la cala comiendo la cala y pienso cuál de los dos calas tengo en mi culito. Koittakaapa kääntää tuo lause.


La Cala

Tästä päästäänkin itse asiaan eli toiseen arvoitukseen, joka on siis reissumme Ibizalle. Välittömästi koneen laskeuduttua Ibizan saarelle Mara sai soiton, että uudenkarhea Seat Leon odottaa meitä parkkipaikalla. Olimme taasen kerran vuokranneet auton, mikä ei todellaakaan ole huono vaihtoehto liikkumiselle edes Ibizalla. Vaikka saari on suhteellisen pieni, ei ilman autoa/skoottereita ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä näkemään kaikkia rantoja ja kyliä, joita Ibizalta löytyy. Muutenkin jos tamppausjalkaa kolottaa iltaisin, on helpoin ja varsinkin halvin vaihtoehto liikkua omalla autolla. Klubit ja yökerhot kun eivät sijaitse kaikki samassa ryppäässä eikä takseissa ole mittareita.


Jukalla on hyvät hampaat ja Tupen hiuksista vois maksaa 160e

Autolla siirryttiin lentokentältä kohti kylää nimeltä Santa Eulalía, jossa hotellimme sijaitsi. Hotelli ei aluksi meinannut oikein löytyä ja vielä respassakin mietitytti että onkohan tämä nyt oikea paikka. Sitä luulisi saavansa tietyntasoista majoitusta vaatimattomaan 9,25 e/yö -hintaan. Mutta tällä kertaa odotukset ja lopputulos eivät aivan kohdanneet, sillä hotelli oli luokkittelultaan vähintään 4 tähteä. Meidän mailta löytyi mm. iso uima-allas, sauna, kuntosali, oma beachvolley-kenttä etc.


Helmiä sioille

Siinä hetken ihmeteltyämme paineltiin saksalaisturistien keskeltä omaan huoneeseen, joka sekään ei vastannut täysin odotuksiamme. Iso parveke, oma keittiö, jossa oli mm. jääkaappi ja löytyi sieltä jopa televisiokin. Siinä sitten arvottiin korteilla sängyt ja asetuttiin aloillemme. Eka ilta menikin kämpillä kokkaillessa ja viiniä maistellessa. Pelailtiin vähän bilistä ja korttia ja mentiin nukkumaan. Tavotteena oli päästä aamulla kiertelemään saaren moninaista rantatarjontaa ja muita nähtävyyksiä.


Jukka on meidän oma runoilijapoika

Keskiviikkona aamupäivästä starttailtiin punainen paholainen liikkeelle ja melkein koko päivä menikin saaren kiertämiseen. Ibizalla rannat ovat yleisesti melko pienehköjä ja niitä ympäröi kallioseinämät. Turistikaudella rannat ovat varmaan tukossa, mutta isolla omalla porukalla varmasti aika hauskoja paikkoja auringon ottamiseen ja muihin aktiviteetteihin. Mukaan mahtui taas melkoisen hienoja paikkoja, ja välillä ei meinannut edes uskoa olevansa Euroopassa. Tuli siinä kyllä nähtyä joitakin sellaisiakin paikkoja, joita ei ehkä olisi edes halunnut nähdä. Näistä mainittakoon muutama +50 v. tukevahko ukko ottamassa aurinkoa ilman sitä kuuluisaa sukkaakaan. Jos sen haluaa todistaa kannattaa mennä Cala de Agua Blancalle. Henk. koht. suositellaan kyllä ennemmin vaikka Pyynikkiä.


Tehtiin hiekkasurffari ku lumiukko ei onnistunu


Pojat nakurannalla


Mihin ***tuun ne jalat meni?!?


Iloiset veikkoset


Aurinko laskee Ibizalla

Rantojen lisäksi Ibiza on yleisesti tunnettu bilesaarena, jonne britti- ja saksalaisturistit menee juhlimaan ja rellestämään. Maine on täysin ansaittu, sillä espanjaa saarella on oikeastaan aika turha edes yrittää puhua koska punaiseksi käristyneitä turisteja on kadut täynnä. Bilemaineesta johtuen täytyi meidänkin käydä parit kemut siinä reissun aikana vilkaisemassa. Toiset kävi niissä vähän paremmalla menestyksellä ja toiset vähän huonommalla. Parhaat bileet oli keskiviikkoiltana kun mentiin klubille nimeltä Esparadis, jossa järjestettiin Fiesta Del Agua eli veden juhla. Jossain vaiheessa aamua tanssilattialle alkoi suihkuta vettä joka ilmansuunnasta paitsi koillisesta. Ei mennyt kauaakaan kun vettä oli jo rintaan asti ja lyhyimpien oli poistuttuva lavalta. Monet kuitenkin välttivät hukkumiskuoleman nousemalla pidempiensä olkapäille. Siellä sitä sitten uiskenneltiin veessä lumpeen lehden eessä ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit voinut olla mukana.


Fiesta del Agua


Porukka oli aika märkää

Matkaväsymys oli taas melkoinen ja nukkumatti kutsui luokseen parille ylimääräiselle hirren vedolle reissun jälkeen. Blogipäivityksen viivästymisen syynä ei kuitenkaan ole ollut fyysinen väsymys, vaan nettiyhteyden toimimattomuus. Melkein viikon evakko nettikahvilaan on osoittanut sen, että oli ihan hyvä veto ottaa oma kone mukaan. Sen verran mukavampaa on asioiden hoitaminen omasta huoneesta käsin.

Ibizan matka olikin sitten viimeinen reissu tähän vaihtoon. Jäljellä on enää kotimatka noin kolmen viikon päästä. Mara kulkee sen vähän pidemmän kaavan mukaan autolla koko Euroopan läpi ja Ville lentää kuudellakympillä Barcelonasta. Tupelle Döner-tatuointi ja lihavarras olkapäähän. Vete a saber!