Loppu lähestyy

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Menneellä viikolla saatiin kielikurssi päätökseen ja tentitkin tehtyä. Tulokset tulee kuulemma heinäkuussa, jännä nähä millasilla arvosanoilla. Epäilen etten olisi kauheasti väärässä jos tulokset olisivat samat kuin Maran johdatus oikeusjärjestykseen kurssista saamat ;D Rankan uurastuksen jälkeinen aika on kulunut lomasta nauttiessa, rannalla ollaan viihdytty aika tiiviisti kun ei täällä näillä keleillä missään muualla oo Erkkikään. Lisäksi kalenteria on täyttänyt useat läksiäiset. Kaikki vaan lähtee. Ei oo yhtään reilua. Marakin lähti jo, meikä on nyt yksin, vähänkö outoa...


Amrica´s Cup huipentuu kesä-heinäkuussa biitsin edustalla


Kielikoulun tyttöjen läksiäiset

Maralla oli viimeisen viikon äiti ja sisko Suomesta kylässä. Siinä Maran viikko sitten oikeastaan menikin. Perinteistä kikkailua vieraiden kanssa, kaupungilla kiertelyä, rantaelämää ja muuta pörräämistä. Majoituksen kanssa oli vierailla vähän ongelmia ja pääsi Marakin osoittamaan kielitaitonsa selvitellessään asioita espanjaksi. Jotain on siis ilmeisesti opittukin.

Torstaille saatiin järkättyä vähän normaalista poikkeavaa ohjelmaa, kun kerättiin koalitio erasmuksia ja lähettiin Benitachell nimiseen paikkaan. Oltiin kuultu että siellä ois ranta, jossa pääsis hyppelemään kallioilta veteen. Pakkauduttiin Callamin, Radimin ja Ahmedin autoihin ja ajeltiin n. 100km etelään. Matkavauhti oli hurja. 100km matka kaahattiin kolmessa tunnissa. Ahmed on muuten sen verran viilee kaveri, että ilmastointia ei käytetä vaikka on +30c. Ei herranjestas sentään, sehän vie autosta tehoja!!


Autokunta, huom. Callamin Lada, ajettu 7500km ja ratti oikealla puolella!


Ylärivi: Mahir, Jugi, Ville, Radim, Tupe
Alhaalla: Callam, Carolyn, Maiju, Markus, Ahmed ja Radka


Rantaumispaikka hyppyjen jälkeen

Paikanpäällä Tupe havaitsi kyltin "vaarallinen alue" ja ennen kuin muut olivat autosta ulkona, oli Hervannan Johnny Weissmuller jo bokserit jalassa tulossa alas vajaa 15metrin kielekkeeltä. Tosiasiassa jouduttiin kyllä aika kauan pohtimaan uskaltaako sieltä hypätä, koska vesi oli niin kirkasta että oli mahdotonta sanoa kuinka syvää alapuolella oli. Onneksemme Saksalainen kaveri, joka ei ollutkaan mykkä kävi hyppelemässä pariin kertaan ja uskaltauduttiin mekin kokeilemaan. Ja olihan se nyt aivan käsittämättömän siistiä!! Itse en uskaltautunut ponnistamaan kuin alemmalta kohdalta, mutta Tupe, Ahmed ja Markus kiipesivät vielä 19 metrin korokkellee ja pitkähkön arvonnan jälkeen tulivat kuin tulivatkin alas. Tupella on kuulemma ollut vähän hanuri hellänä, mutta eiköhän se siitä. Kaikki meni siis hyvin, eikä munkaan tarvinnut leikkiä Hasselhoffia. (http://www.youtube.com/watch?v=fDpdOP6UD7U Markuksen tekemä pieni videopätkä reissusta)


Älä lähre shinne


Meinas tulla pupu pöksyyn...


...mutta sitten mentiin!


Ninjaleffan kuvauksista

Perjantaina juhlittiin Maran läksiäisiä täällä meiän kämpillä. Porukkaa oli aika vähän, mutta hauskat bileet saatiin silti aikaseks. Viimeiset Ossin tuomat minttu-viinatkin saatiin tarjottua ulkomaalaisille. Se ja Fisu, joka kulkee täällä nykyään nimellä Agua de Finlandia saivat jälleen kehuja. Meiltä jatkettiin biitsille, jossa piti mennä klubille. Valitettavasti ilta päättyi kuitenkin jo ennen baariin menoa kahden yöuimarin varastettujen tavaroiden selvittelemiseen. Tällä kertaa en itse ollut varkauden kohteena. Eli tapahtuu sitä muillekin ;)


West Side


Maran läksiäiset, itse sankari on helpottamassa oloaan

JoopaJoo. Mara tosiaan nyt sitte lähti. Aika kummalliselta tuntuu asustella tässä huoneessa nyt yksinään. Paljon tuli kuitenkin viimeisen 5kk:n aikana vietettyä aikaa yhdessä. Mielestäni ei saatu yhtään riitaa koko aikana järjestettyä. Yksi "väittely" oli sillon ekan pyöräreissun jälkeen siitä olisiko Jukan ja Maran suuntimalla menty oikeeseen suuntaan vai Barcelonaan. Senkin aikana suunnilleen kierittiin lattialla ja naurettiin. Mä oon kyllä vieläkin sitä mieltä, että minä ja Tupe oltiin oikeessa ;) Eli kaiken kaikkiaan yhteiselo sujui siis varsin mallikkaasti. Jätetään nää fiilistelyt nyt kuitenkin vähemmälle. Emmä mistään tunteista mitään osaa kuitenkaan kirjottaa. Jos nyt muutenkaan mitään osaan. Järjettömän isot kiitokset Maralle kaikesta mitä ollaan saatu aikaseks ja koettu. Nähään poikien road tripin jälkeen Helsingissä ja syksyllä sitte taas Tampereella. Ja pidetään ne vikat sanakokeet ;)

Muchas gracias pilluelo!

-Ville